No mutta, kuinkas se onkaan taas puolisen vuotta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta

Pitääkin ihan pinnistellä muistia että mitä ollaan touhuttu... Maaliskuun lopussa oltiin Aapelin kanssa kuunteluoppilaina WT-koulutuksessa Lohjalla. Vähän jäi harmittamaan että seurattiin alo-ryhmää, kenties avo:n seuraamisesta olisi ollut enemmän hyötyä jatkoa ajatellen mutta toisaalta, tarkoitus oli saada passitreeniä ja sitä saatiin

Käytiinhän me Aapelin kanssa pyörähtämässä Pirkan dameissakin. Voi luoja. Onneksi se kokemus on pikkuhiljaa poistumassa takaraivosta  Se meni siis niin kertakaikkisen plörinäksi ettei "suorituksen" jälkeen tiennyt itkeäkö vai nauraako. Onneksi kallistui muistaakseni naurun puolelle loppujen lopuksi. Tehtävinä siis haku, ohjaus ja markkeeraus. Koko kokeessa 10 damia joista Aapeli sai ylös YHDEN, hallelujaa! Ja sen siis ohjauksesta. Hakuruudussa juoksi hajujen perässä ja damit jäivät metsään. Ohjauksessa tehtävänä oli tuplalinja. Sain ohjattua ensimmäiselle ja se saatiin ylös mutta toiselle damille mentäessä taas hajut veivät voiton. Lopuksi kakkosmarkkeeraus. Tosi iisi. Jos siis olisi koira ollut työtuulella. Taas viis veisattiin dameista ja vouhkattiin hajujen perässä. Karmeaa. En varmaan ikinä ole hävennyt niin paljoa koirahommissa. Saatiin kokonaiset 17 pistettä. Olisiko 80 ollut täydet

Ainiin, osallistuttiinhan me Aapelin kanssa UMN:n nome-kurssillekin. Vetäjänä toimi Joni Nyholm. Mitään varsinaisesti uutta ei jäänyt käteen mutta treenit olivat mukavia. Tosin lumitilanne vähän meinasi haitata alkukurssista

Huhtikuun puolivälissä oltiin Apen kanssa PSK:n nome-toimikunnan koulutuksessa Sipoossa. Treenit veti Päivi Hietaharju. Oli tosi mukava päivä ja pääasiassa tehtiin motivoitua linjaa. Aapeli pärjäsi oikein hienosti kultaisten joukossa vaikka oli joukon kokemattomin.

Pääsiäisenä olikin sitten PSK:n perinteinen mätsäri ja aikomuksena oli Konstaa retuuttaa kehässä mutta sitten kävikin niin että olin tapahtumassa töissä ja Konsta sai armahduksen  Pitäisi herraa kyllä jossain mätsärissä tässä lähiaikoina käyttää harjoituksen vuoksi josko sitä sitten oikeaankin näyttelyyn kehtaisi mennä. Tuo kopelointi kun meinaa välillä käydä herran itsetunnon päälle.

Vappupäivänä oltiin Aapelin kanssa harjoitus-nome-kokeessa Kanta-Hämeessä. Kyseessä oli siis koe jossa tuomariharjoittelijat antoivat arvosteluita. Mukaan otettiin vain 3 koirakkoa per luokka ja kävi hyvä tuuri että päästiin peruutuspaikalle mukaan alo-koirakoksi. Minna oli mukana reissussa  Paikka oli aivan mahtava! Alo-koirakot aloittivat päivän ja koko konkkaronkka siirrettiin veneellä maalta saareen jossa odoteltiin omaa vuoroa ja taas päästiin venekyydillä sitten suorituspaikalle. Oltiin Apen kanssa viimeisinä vuorossa. Etukäteen olin ajatellut ettei vesityötä varmaan teetetä kun vesi on vielä lähes jäähileessä mutta pöh, koe alkoi ykkösmarkkeerauksella veteen. Aapeli suoritti hyvin ilman mitään ongelmaa ja malttoi palauttaa käteen asti vaikka varmaan kylmä vesi turkissa tuntui ilkeältä. Sitten seurautettiin koiraa ohjauspaikalle. Ja mitä tapahtuikaan, Ape meinasi että kyllä hän tietää mihin ollaan menossa ja karkasi seuraamisesta lähetyspaikalle tähystelemään. Sain sen kuitenkin takaisin ruotuun ja yhdessä päästiin lähetyspaikalle. Ohjaus oli yliuitto vastarannalle jossa köllötteli lokki. Vähän kauhistutti kun ei vesiohjauksia juurikaan oltu tehty ja ne mitä oli, oli tehty edellisenä loppukesänä. Ei muuta kuin koira matkaan siis. Parin metrin päässä Ape kääntyi kysymään mutta sain käännettyä takaisin oikeaan suuntaan ja tuettua lokille asti. Meni tosi hyvin treenauksen määrään nähden! Harmittavasti Aapeli sitten palautti maata pitkin mutta riista pysyi kuitenkin suussa siihen asti että lintu tuli käteen. Sitten siirryttiin hakuun. En enää muista kuinka monta riistaa piti hakea mutta Ape hoiti homman hienosti. Eipä tuossa haussa nyt mitään varsinaisia ongelmia ole ollutkaan eikä vaihtamistakaan ole enää aikoihin tapahtunut. Viimeisellä lähetyksellä Aapeli viipyi todella kauan reissussaan ja meinasin jo onko se lähtenyt lätkimään. Mutta ei, se haki "bonus-linnun" joka oli jossain kivellä pötköttänyt ja se paikkasi sen seuraamisesta karkaamisen eli oltaisiin päästy jäljelle jos se olisi järjestetty. Ainiin, vielä viimeisenä sitten tuli ykkösmarkkeeraus. Aika helppo, lyhyt ja suora näkyvyys koko kaarelle ja se poimittiin talteen ilman ongelmia. Hienoa nappula!

Yritin hahmotella koetta paperille:

Toukokuussa oltiin taas kasvattaja-Ninan järkkäämässä koulutusviikonlopussa Tuorlassa. Tosi hieno viikonloppu! Pääpaino oli linjassa ja niitä tehtiinkin ihan urakalla  Olin ihan tyytyväinen Aapelin suorituksiin. Sunnuntaina alkoi koirassa näkyä väsymisen merkkejä ja keli oli kuuma joten en kamalan vakavasti niitä pieniä epäonnistumisia ottanut.

Tässä jossain välissä Konsta onnistui metsälenkillä telomaan taas vaihteeksi itseään. Oltiin tietysti lenkin kauimmaisessa nurkassa kun torspot tulivat päätä pahkaa luokse ja huomasin että Konstalla oli etujalat puoleen sääreen asti veressä ja samoin mahan alunen. Siinä ehti taas aika monta ajatusta vilahtaa päässä mutta onneksi veri olikin lähtöisin "vain" yhdestä varpaasta josta kynsi oli irronnut ja sojotti 90 asteen kulmassa sivulle normaaliin asentoon nähden. Kätevänä emäntänä sitten riisuin oman sukkani ja Apen remmillä sidoin sen pysymään jalassa. Siitä sitten konkattiin autolle ja lääkäriin jossa sanottiin kynnelle moikat. Ja vaihteeks potilaana:

Toukokuun lopulla olin UMN:n taipparissa Raaseporissa töissä. Kiva nähdä koe siten ettei ole itse piinapenkissä! Töissä olin myös PSK:n helatorstain taipparissa. Pitkiä, mutta huippukivoja päiviä

Kesäkuun 11.päivä startattiin Aapelin kanssa ihkaensimmäisessa nome-kokeessa. Kyseessä UMN:n koe Raaseporissa ja tuomarina Harri Siven. Oltiin koko päivän toiseksi viimeinen koirakko. Onneksi, sillä päivä oli tautisen kuuma. Minna oli taas matkassa ja käytiin sitten tietysti vakoilemassa muiden suorituksia ennen omaa vuoroa. Ensi näkemältä vaikutti vaikeahkolta. Koe alkoi ohjauksella veteen sorsalle. Etukäteen olin ajatellut että lähetän sorsan vasemmalle puolelle kun virta kuitenkin tuo koiraa sitten oikealle mutta en siltikään ottanut riittävästi vasemmalle. Aapeli kuitenkin porskutti suht hyvin oikeaan suuntaan vaikka ajautui aika paljon sorsasta oikealle mutta toisaalta hyvä niin, sillä se pääsi tuulen alle ja korjasi sitten itse suunnan kun sai hajun. Matkalla esiintyi jonkin verran "metsästämistä" josta Sivenkin sitten loppusanoissaan mainitsi että sen kun saa pois niin hyvä tulee. Sitten siirryttiin muutama askel taaksepäin ja rintama toiseen suuntaan. Vuorossa ykkösmarkkeeraus. Laukaus tuli meidän vierestä ja heitto sitten oikealta veneestä kaislikon takaa. Onneksi oli hyvä heittäjä ja koira katsoi oikeaan suuntaan sillä matalaksi jäänyttä heittoa ei kaislikon takaa olisi näkynyt ollenkaan vaan olisi pitänyt suorittaa kuulon perusteella. Aapeli kuitenkin näki heiton yläkaaren ja olin jopa vähän yllättynyt miten suoraviivaisesti se markkeerauksen nouti, suoraan kaislikon läpi veteen ja samaa reittiä sitten lokin kanssa takaisin. Sitten seuruutettiin koiraa taas vähän matkaa hakualueelle. Alueena kaislikko jossa kuulemma oli sisällä pieniä vesilämpäreitä. Tuuli ei käynyt kaislikossa oikeastaan yhtään. Aapeli löysi kuitenkin nopeasti ensimmäisen lokin. Sitten siirryttiin takaisin rantaan ohjauksen lähetyspaikalle. Vuorossa kakkosmarkkeeraus. Ensin veneestä heitto oikealle rannan puolelle ja sitten vasemmalle avoveteen. Aapeli lähti hakemaan jälkimmäistä ensin ja noutikin sen suoraviivaisesti. Ensin heitetty tuottikin sitten pientä pulmaa kun vaikka pudotuspaikka näkyi lähetyspaikalle hyvin, tuuli kuljetti lokin kaislikon reunaan sillä aikaa kun koira haki avoveteen heitettyä. Apella kuitenkin oli selkeä muistikuva pudotuksesta ja lähti oikeaan suuntaan määrätietoisesti. Ensin ui pudotuspaikan ohi ja nousi siellä rantaan mutta ei onneksi lähtenyt siellä mitään kikkailemaan vaan tähysti siellä hetken ja tipautti sitten takaisin uimasille ja sinne jonnekin mutkaan minne lokki oli kellunut. Mutta kyllä oli taas odottavan aika pitkä! Tuntui että kesti ikuisuuden ennen kuin Ape vihdoin ui kohti lokin kanssa. Siitä sitten takaisin hakuun. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä kesti aika kauan ennen kuin riistat löytyivät, taisivat olla telkkä tms. ja fasaani. Kolmannella lähetyksellä vaihdoin selvästi paikkaa oikealle ja siinä ennen kaislikkoon sujahtamista Aapeli pysähtyi ja vilkaisi olkansa yli. Siinä ehdin jo pari kirosanaa mielessäni vuodattaa mutta kappas, tyyppi jatkoi sitten matkaansa. Tuo kolmas riista, lokki, löytyi onneksi aika nopeasti, en tiedä olisinko saanut Aapelin vielä lähtemään hakuun jos se olisi tullut tyhjänä takaisin. Haku meni siis ihan nappiin ja päästiin jäljelle. Odotusaikaa ei onneksi ollut paljoa kun vain kaksi koiraa ennen meitä oli päässyt jäljelle. Pupu löytyi joten ykkönen napsahti, jee  Olen kyllä tosi tyytyväinen naperon työskentelyyn. Tavallaan harmi että ykkönen tuli heti ensimmäisestä kokeesta koska koekokemusta pitäisi saada kartutettua. Onhan noita kokeita mutta kun niihin tahtoo olla muitakin menijöitä. Avo:a ei edes mietitä ennen ensi kesää. Paineita on nyt siinäkin mielessä että WT-kokeeseen pitäisi päästä vielä tänä vuonna jotta voitaisiin startata alo:ssa. Ilmo on nyt joka tapauksessa vetämässä Lahden kokeeseen heinäkuun lopussa, toivottavasti arpaonni suosisi!

Tässä vielä arvostelu Raaseporista:

Haku: hyvällä työmotivaatiolla työskentelevä koira joka suorittaa tehtävän nopeasti.

Ohjattavuus: etenee melko hyvin osoitettuun suuntaan.

Paikallistamiskyky: 1. markkeeraus: näkee vilauksen markkeerauksesta, noutaa riistan suoraviivaisesti. 2. markkeeraus: näkee molemmat, ensimmäisen noutaa suoraviivaisesti ja toisen lievän mutkan kautta.

Riistan käsittely: hyvät otteet riistoista, hyvät luovutukset ja palautukset.

Jäljestämiskyky: jäljestää kanijäljen.

Muut ominaisuudet: työskentelee hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Yleisvaikutelma: erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä koira, joka selviytyy päivän tehtävistä tyylikkäällä tavalla.

Tässä vielä hahmotelma tuosta kokeesta:

Ja Minnan kuvaama video: http://www.youtube.com/watch?v=3Vbxi90GJ5I

Ja tietty pakollinen palkinto-kuva

Ja meillähän sitten vaan juhlahumu jatkui kun heti kokeen jälkeisenä maanantaina Konsta-herra täytti 4vee! Oli kakut ja kaikkea ja vaikka itse sanonkin niin aika pätevän näköistä juhlakansaa myös

Juhannus jouduttiin olemaan ihan kotosalla. Eikä se nyt loppupeleissä niin huono vaihtari ollut, tehtiin poikien kanssa pitkiä lenkkejä ja nautittiin tyhjistä metsistä  Aattona käytiin laavulla grillaamassa makkarat ja vähän uiskentelemassa.

Tässä kai tämä tällä kertaa. Viikonloppuna päästään pitkästä aikaa mökille ja jälkivehkeet on pakattuna mukaan joten päästään vähän mejä-muistojakin verestämään, kirjaimellisesti  Varmaan pitäisi vähän treenailla josko sitä vielä tänä vuonna molemmat karvanaamat niihinkin kokeisiin saisi ujutettua...

No jaa, josko se olisi aika näin vuoden vaihteen kunniaksi yrittää taas blogia elvytellä?! Vuosi 2010 on nyt paketoitu ja 2011 haasteineen ja tavoitteineen on jo hyvässä vauhdissa

Elokuussa oli Espoossa PSK:n järkkäämä nome-b koe. Olin siellä lauantain töissä hakuruudun täyttäjänä alo-luokassa ja sunnuntaina sitten katsomon puolella. Aapelin kasvattaja Nina starttasi Aapelin velipuolen kanssa avo:ssa. Kamala ajatus miten paljon sitä voikaan itse starttaajana jännittää kun jo katsojanakin syke nousee ihan riittävästi tuttuja kannustaessa

Elokuussa käytiin myös Vesipeto-treffeillä Taattisten tilalla. Ensin tehtiin vesitreeniä Ninan kanssa ja sitten markkeerauksia Kati Tuomisen johdolla. Ja lopuksi tietysti syömingit ja turinoinnit! Oli tosi kiva päivä, hieno keli, hyviä tehtäviä ja aina on tietty kiva nähdä sukulaisia omistajineen!

Syyskuussa me ihmiset olimme viikon verran etelän lämmössä keräilemässä energiaa pitkän talven varalle. Pojat olivat Inkoossa hoitolassa. Heille oli varattuna vähän suurempi yksiö jossa sen viikon sitten kahteen viljoon asustelivat. Se hoitoon jättäminen taisikin olla ihmisille jännempi paikka kuin koirille  Hyvin oli mennyt, Konstasta oli tullut tallityttö lomamme aikana, hoitotädin kanssa se oli siellä siivonnut karsinoita ja vienyt hepoille heinää. Aapeli oli enemmänkin viipottanut omillaan siinä pihapiirissä ja tehnyt tärkeitä hommia muiden koirien pihalle jemmaamien luiden parissa! Pojilla oli niin kova touhu päällä kun menimme niitä hakemaan, että hyvä että tervehtiä ehtivät kun olivat jo omissa hommissaan! Kivahan se oli huomata että olivat viihtyneet, kynnys viedä uudelleen on nyt huomattavasti matalampi

Syyskuussa kävin Minnan kanssa katsomassa Nurmijärvellä WT-koetta ja niin se pieni WT-kipinä taas syttyi. Rastien tehtävät olivat tosi mielenkiintoisia seurata! Meille olisivat kyllä alo:nkin tehtävät olleet liian vaikeita. Mutta vaikka kokeesta olikin kyse niin kummasti sieltäkin tarttui treeni-ideoita mukaan.

Syyskuussa oli myöskin PSK:n nome-b Raaseporissa. Olin kokeessa sunnuntaina töissä alo-luokassa venemiehenä ja hommia riitti; veneestä tuli markkeeraus, sillä vietiin ohjaus-sorsa paikalleen ja täytettiin hakuruutuakin kahden riistan osalta  Oli jännä seurata koetta veneestä käsin, yleensähän suoritukset näkee "takaa" päin mutta tällä kertaa näkökulma oli edestä. 

Lokakuun puolivälissä Aapeli käytiin kuvauttamassa Skutilla. Tuloksena puhtaat A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Myös sydän ja polvet priimaa. Aapeli sai kovasti Skutilta kehuja rakenteestaan ja ulkonäöstään, on kuulemma terveen näköinen ja ns. vanhanajan lapukka. Niin onkin

Lokakuussa osallistuin Aapelin kanssa umn:n järjestämään nome-koulutukseen. Vetäjänä oli Piki Silvennoinen ja koulutuksen pääpaino oli linjassa. Taas saatiin aimo annos ajattelemisen aihetta ja vinkkejä. Tehtävien suoritukset eivät meille menneet ihan putkeen. Pääasialliseksi kompastuskiveksi muodostui se, että Aapelin nenä oli jäänyt ilmeisesti kotiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi pitänyt paremmin Aapelia valmistella ja vähän herätellä ennen koulutuksen alkua, jospa se nenä olisi siitä auennut ja juoksentelut olisivat jääneet vähemmälle. Mutta jäi mieleen hyvääkin. Aikamoisesta paineesta huolimatta (muut koirat vierellä, damien heittely) Aapeli pysyi hienosti vapaana mun vieressä odottamassa omaa vuoroaan vaikka ryhmässä tapahtui muutamia karkaamisiakin.

Marraskuussa käytiin Aapelin kanssa Valkealassa Janne Lähteenaron ja Pauliina Aholan WT-koulutuksessa. Ihan mukava kokemus. Aapeli vaan kävi niin kierroksilla että mm. karkasi markkeeraukseen "tuomarin" lähetysluvasta ja linjalle kun otin remmiä pois kaulasta. Koulutuksen jälkeen oli harjoituskoe jossa jäimme ihan viimeisten joukkoon. Valitsin tietoisesti pisteiden menettämisen sen sijasta, että olisin tarjonnut Aapelille karkaamisen vahvistamisen mahdollisuutta ja pidin koiran taippariotteessa lähetysluvan saamiseen saakka. Päivän aikana treenattiin seuraamista ja yleistä koiran hallintaa, lähihakua, markkeerauksia ja linjaa.

Marraskuussa käytiin myös Ylläksellä reilun viikon "hiihtolomalla". Oli ihan tajuttoman ihanaa kun varsinainen kausi ei vielä ollut alkanut niin ihmisiä oli tosi harvoissa mökeissä ja ulkoilla sai ihan rauhassa. Pojille porot oli aika kova sana.

Marraskuussa käytiin myös Konstan kanssa hirvijahdissa Sipoossa. Tosi rankka päivä meille molemmille mutta viimeisestä ajosta onneksi tuli saalista! Konstaa pelotti niin pirusti maassa pötköttävä sorkka-jaakko mutta sisälmyksistä saadut maistiaiset kyllä upposivat ja kaatopaikkaakin piti vähän maistella  Seuraavalla jahtikaudella taas toivottavasti mukana!

Seuraavaksi ohjelmassa onkin sitten Aapelin silmäpeilaus 8.1. Apexissa Sari Jalomäen syynissä.

Vuoden 2010 oikeastaan ainoa varsinainen tavoite, Aapelin NOU1 tulos saavutettiin ja joulunpyhinä oli aikaa miettiä mitä tavoitellaan tänä vuonna. Konsta olisi tarkoitus käyttää näyttelyssä ja startata sen kanssa mejä-kokeessa. Varsinaisia tulostavoitteita en aio asettaa, kunhan nyt nämä "eka kerrat" saataisiin hoideltua  Aapelin kanssa ihan ykköstavoite on startata nome-b kokeessa. Tai toivottavasti vähän useammassakin! Toissijaisia tavoitteita ovat sitten WT- ja mejä-startit. Riippuen siitä miten aika ja energia riittävät treenaukseen.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Aloittakaamme tärkeimmästä eli Aapeli teki eilen sunnuntaina 4.7. Kouvolassa Kaakon Noutajakoirayhdistyksen taipumuskokeessa todella hienon työn ja saavutti NOU1-tuloksen

 

Tässä arvostelu:

Oltiin varasijalla koko kokeeseen ja vasta torstaina saatiin viesti että päästään mukaan jos meille kelpaa paikka sunnuntain aamuryhmässä. Toki  kelpasi! Olin ilmoittautumisessa toivonut paikkaa iltapäiväryhmään tuon ajomatkan vuoksi mutta luojan kiitos päästiin aamuryhmään, ei ollut vielä ihan niin tappokuuma kun muutamaa minuuttia vaille 9 päästiin starttaamaan. Olin tosi pettynyt kun starttasimme heti toisena enkä siis ehtinyt nähdä yhtäkään suoritusta saati koepaikkaa ennen omaa vuoroa  Paitsi sen näin odottelupaikalta että vesityön toinen nouto oli PITKÄ! Tosin tuossa toisena starttaamisessa oli se hyvä puoli tällä kertaa että koska ensimmäisenä vuorossa ollut kultainen ei haussa ottanut yhtä ainoaa varista suuhunsa, Aapelille oli metsässä tarjolla ihan koskemattomat vaakut  Jännitystä lisäsi tässä vaiheessa se, että ehdin kuulla että lauantain 16 koirasta 8 pääsi jäljelle ja vain 4 selvitti sen

Oltiin sen verran aikaisin paikalle että ehdin tehdä Aapelille yhden ihan lyhyen muistin variksella ja lisäksi annoin sen kannella varista vähän. Tuomarin puhuttelussa Aapeli oli tosi rauhallinen ja kävi jopa pötkölleen! Odotuspaikallekin se köpsytteli ihan rauhallisena mutta siinä tietysti kun riistat tuoksuivat nenään ja kuultiin edelliselle ammutut laukaukset, vire nousi ihan silmissä. Etukäteen ilmoittautumispaikalla kuulin että ranta on vähän hankala jos koira ei ole tottunut monenmoisesta rannasta veteen menemään ja tuomarikin alkupuheessaan kehotti menemään reilusti koiraa rantaviivaan vastaan ja auttamaan ihan niskasta ylös jos tilanne sitä vaatii. Niinpä vähän jännitti sinne rantaan mentäessä että mikä ihmeen monsteri-ranta siellä oikein on  No ei se paha ollut, Vaakkoissa ollaan pahemmista rannoista treenattu. Ei siinä muuta kuin koira sivulle ja odottamaan tuomarin heittoa. Tuomarilla olikin hyvin treenattu heittokäsi ja tuo ensimmäinenkin heitto tuli ihan reilusti rannasta irti. Nouto sujui hyvin, rantaviivassa ei mitään empimistä, lokki suuhun ja rantaan. Aapeli oli kuulemma ensimmäinen koira joka sieltä lammesta nousi kuin hylje ja piti vielä linnunkin suussa niin pitkään että sain sen käteen. Toinen heitto tuli sitten veneestä laukauksen kera. Matka oli pitkä. Taisi olla pisin matka mitä Aapeli on ikinä vedestä noutaessaan uinut kun ei ole venettä juurikaan käytössä ollut eikä käsistä kovin pitkiä irtoa  No ei haitannut, lokki noudettiin ja jostain syystä Aapeli halusi tulla rantaan muutaman metrin lähetyspaikasta vasemmalta mutta lokki palautui kuitenkin taas käteen asti.

Sitten siirryttiin kymmenisen metriä hakualueelle. Vähän jännitti sinnekin lähettää kun lauantaina ruudusta oli kuuleman mukaan ammuttu kyy ja lisäksi ensimmäisen starttaajan aikana ruudusta oli kadonnut yksi vaakku  Alkuun tuomari näytti mitä aluetta saa lähettämiseen käyttää ja siinä olikin tarjolla aikalailla mahdollisuuksia kun sai liikkua sivusuunnan lisäksi eteenpäinkin parisen metriä. Asettauduttiin hyvään paikkaan ja jäätiin odottamaan laukasta ja heittoa. Heitto tuli meistä katsottuna oikealle ja heittäjän ja ampujan rämmittyä ruudusta pois lähetin ja Aapeli toi sen markkeeraus-vaakun pois. Onneksi se päätti ensimmäisenä noutaa sen markkeerauksen koska se oli täysin mun näköpiirissäni ja pääsin heti pillittämään kun vaakku nousi suuhun. Olin nimittäin näkevinäni sekunnin murto-osan ajan pohtimista lähtisikö samalla katsomaan muitakin lintuja. Pilli muistutti mitä pitikään tehdä ja palautus sujui hienosti. Ei muuta kuin uudestaan matkaan. Lähetin vähän enemmän vasemmalle ja hetken aikaa Aapeli tutki paikkaa missä heittäjä ja ampuja seisoivat kunnes lähti taas jatkamaan töitä. Aapeli kaartoi vasemmalle ja katosi näkyvistä. Hetken kuluttua kuului oksien katkeilua ja pieni mies ilmestyi vaakku suussa taas näkyviin  Nätti palautus ja uusi lähetys. Tällä kertaa Aapeli lähti kaartamaan oikealle ja hävisi taas näkyvistä. Tuntui ikuisuudelta ennen kuin se taas ilmestyi näkyviin vaakun kanssa. Sen palautuksen jälkeen tuomari käski kytkemään koiran. TÄ?! Itsellä oli fiilis että hyvin meni mutta kolmen jälkeen riitti, OLIKO SE PURRUT VIIMEISEN VARIKSEN RIKKI?!?!?! Siinä sitten tuomarin perässä takaisin rantaan toimitsijoiden luokse kämmenet hiessä... Tuomari aloitti tietysti vesityöstä ja jännitys senkuin pitkittyi; "Aapeli tekee hyvän vesityön, ui hyvin, palauttaa käteen. Haussa hakee hyvällä temmolla ja varmasti tyhjentäisi koko ruudun jos jatkettaisiin mutta koiran säästämiseksi lopetetaan kolmen jälkeen. Tällä riistamäärällä ratkaisee se, että Aapeli haki kolmannella lähetyksellä kauimmaisen vaakun. Sitä ohjataan miellyttävän hillitysti joka on hyvä asia jatkoa ajatellen. Jäättekö jäljelle?" No ehkä me voidaan

Sitten olikin taas odottelemista... Meidän vuoron aikana autojen luota oli tapettu kyy ja yritin asennoitua siten, että Aapeli on tähän mennessä tehnyt paremman kuin hyvän työn joten jos se jäljellä törmää esim. käärmeeseen kun niitä alueella tuntuu vilisevän ja sen takia menee homma läskiksi, olen silti hyvin tyytyväinen. Tarkoituksena oli mennä katsomaan muiden suorituksia rannassa mutta keli oli niin tukahduttavan kuuma ettei voinut ajatellakaan koiran autoon jättämistä osittaisesta varjopaikasta huolimatta. Niinpä istuskeltiin parkkiksen reunassa varjossa jälkien tekoon asti.

Meidän ryhmän 8 koirasta 4 pääsi jäljelle ja me päästiin aloittamaan. Aapeli kävi aika korkeilla kierroksilla kun rämmittiin jäljen alkuun mutta rauhoittui kuitenkin istumaan ennen lähetystä. Taisin ehtiä jä sanoa kuin kaveri paineli jo pitkällä metsässä. Tiesin jäljen kaartuvan oikealle ja Aapeli aiheutti pari ylimääräistä sydämen sykäystä kaartamalla vasemmalle. No, parissa sekunnissa se oli jo oikeassa suunnassa, pari sekuntia lisää ja tuomari sanoi että voit kutsua, sillä on pupu suussa. Pillitin ja sieltähän se ukko tuli läpi risujen ja saniaispuskien ja palautti pupu tupunan vielä käteen  Tuomari oli vähäsanainen: "Kytke koira ja palaa autoille." Kuitti.

Odotettiin sitten vielä muiden jäljet ja saatiin kunniakirjat ja arvostelut. Uskomattoman nopea päivä. Käytiin vielä ennen kotimatkaa pieni koukku Mikkeliin päin jotta saatiin napero uitettua ja viilennettyä ja silti oltiin jo kahdelta kotona  Tosin koko porukka oli sitten aikalailla päiväunien tarpeessa mutta kuitenkin

Kunniakirjaa ja arvostelua vastaanottamassa.

Konsta jäi kotimieheksi <3

Mitäs muuta me ollaankaan touhuttu... Mökillä oltiin maalaustalkoissa viikkoa ennen juhannusta. Yllättävää kyllä, kumpikaan koirista ei saanut pisaraakaan maalia itseensä  Käytiin soutelemassa ja tehtiin vähän veneen kanssa vesitreeniä. Aapelille tehtiin noita taippareita silmällä pitäen lyhyt jälki ja Konstallekin oli tarkoitus vetää verijälki mutta rankkasade sotki taas suunnitelmat.

 

Konsta nauttii sian sorkkaa.                                                                                    Tahvo hukkasi sorkkansa järven pohjaan jonka perässä sitten sukelteli :)

Aapeli kävi 1v rokotuksessa ennen juhannusta ja mä kävin PSK:n NOME-treenissä kuunteluoppilaana. Paljon kyllä saa ajattelun aihetta noista koulutuksista ilman koiraakin. Jotenkin sitä keskittyy paljon paremmin kun ei tarvitse huolehtia omasta koirasta ja samalla kuitenkin näkee läheltä erilaisia suorituksia ja kuulee vinkit niihin. Toinen ryhmä teki linjaa vedessä ja toinen kakkosmarkkeerauksia siten että toinen veteen ja toinen maalle. Kaaveitakin oli käytössä kaksin kappalein. Osa koirista ei reagoinut mitenkään, osa kävin haistamassa, osa yritti tuoda ja yhdelle kultsu-urokselle ne olivat niin kova paikka että maaltakin hakiessa piti käydä tsekkaamassa että ovat vielä paikallaan ja vähän haukkumassa  

Juhannuksena oltiin mökillä. Syötiin, saunottiin ja levättiin, ihanaa. Aapelille tehtiin varoiksi kaikki taippari-tehtävät vaikkei vielä kokeeseen mahtumisesta tietoa ollutkaan. Kaikki sujui tosi hyvin. Siinäkin treenissä huomasin että jos Aapeli noutaa haussa ensimmäisen riistan siten että ehdin pillittää sen luokse ennen kuin ehtii miettiä pahojaan, loput riistat tulevat suoraviivaisesti eikä lintu suussa metsästämistä tapahdu. Tämän olen nyt huomannut kaksi kertaa. Saas nähdä tulevissa treeneissä olenko vain kuvitellut tai ovatko nämä kaksi kertaa olleet sattumia. Aapeli harjoitteli vedestä veteen kiipeämistä kun lähdin papalle soutajaksi hänen heitellessään virvelillä. Napilla tuli kova hätä mammasta ja reppana lähti uimaan veneelle vaikka olimme aika kaukana. No ei siinä muuta kuin koira pienellä jeesillä veneeseen ja takaisin rantaan  Yllättäen ei tullut kalaa mutta koira saatiin  Käytiin sitten muutoinkin soutelemassa poikien kanssa. Konsta istuu tai seisoo nätisti paikallaan mutta Aapelin pitää tähystää veneen reunalla seisten ja venettä keikuttaen... Innostuttiin myös yllyttämään koiria hyppäämään laiturilta veteen! No eihän sitä nyt suoraan laiturilta kukaan hyppää vaan nämäpä asettavat ensin etutassut ylimmälle uimatikkaiden portaalle ja siitä sitten ponkaisevat

     

   

Pojatkin söivät juhannuksena hyvin.

 

Konstakin uskalsi "tutustua" lokkiin                                                             Apsun poseeraus.

Viime viikolla olin Lohjalla WT-koulutuksessa jossa kouluttajina oli Pekka Uusimäki, Ari-Pekka Fontell ja Minja Vitikka. Mulla oli kyllä Aapeli mukana mutta vain katselemassa. Se olikin pitkä ilta, aloitettiin klo 17 ja vasta kymmenen jälkeen oltiin kotona. Seurattiin Minja alo-ryhmää ja onneksi oli kynä ja paperia mukana, aika paljon kaikkea miettimisen aihetta taas ja hyviä neuvoja ja vinkkejä  

Lenkkeiltykin ollaan. Edelleen ollaan yritetty noita aikaisia aamuja hyödyntää kun on niin tautisen kuumaa... Arkisin käydään ihan siinä lähimetsissä samoilemassa ja viikonloppuisin ollaan otettu auto alle ja käyty mm. Vaakkoissa. Uimassakin on sitten käyty melkein joka ilta. Konstalle ostettiin nyt testiksi pelastusliivit jossa sitä uitetaan. Sen uima-asento on ollut aina aika pysty ja tänä kesänä on tuntunut ettei se kovin mieluusti ole mennyt uimaan. Ajateltiin josko nuo liivit auttaisivat sitä uimaan oikeassa asennossa ja kappas, uiminen alkoi heti maistua sille paremmin! Vähän ehkä porukka rannalla häntä katsoo ihmetellen

Apsun uimahyppy näyte Vaakkoin kallioilta.

Konsta ja hienot liivit.

Meinaan nyt ihan tosissaan alkaa sitä linjaa Aapelin kanssa tekemään mutta hitsiläinen kun ei oikein siinä meidän lähimaastoissa ole paikkaa jossa olisi mahdollisuus tulevaisuudessa sitten lisätä haastetta. Meinasin nimittäin tehdä sitä nyt jatkuvasti samassa paikassa ja haluan että tuo paikka on sellainen jossa pystyy lähettämään sitten jatkossa eri suunnista ja pidemmältä matkalta. Täytyy tänään käydä vähän ajelemassa ja tutkimassa, yksi pelto mulla on mielessä mutta saas nähdä missä kuosissa se on... Josko sitten ensi kesän alussa päästäisiin starttaamaan alo-luokassa  Ajattelin myös opettaa suunnat ihan omassa pihapiirissä. Ei siis mitään varsinaista ohjausta mutta sen verran että Aapeli oppii mitä tarkoittaa oikea ja mitä vasen. Luultavasti myös Konsta joutuu hommaan mukaan mielen virkistykseksi

Milloin se kesä oikein alkaa? Ei tätä kylmyyttä kestä kukaan

Toisaalta on ollut koirilla helppoa kun ei ole hellettä liiemmin näkynyt... Käytiin tosissaan viime viikolla Vesipedon etelän veljesten kanssa Nuuksiossa lenkkeilemässä  Mulla oli myös Konsta mukana mutta ei "vanhalla" herralla oikein hermo kestänyt nuorten kollien menoa. Jimiä komennettiin sen verran lujasti että Konsta ei taida enää niihin kekkereihin mukaan päästä. Ei siinä onneksi mitään käynyt eikä Jimikään näyttänyt pahemmin hätkähtävän Konstan varoitusta. Muut pojat paitsi Aapeli uivat kovasti. Aapelia taas jännitti kun muilla oli niin kova vauhti, hän tarvitsee uinti-rauhan  

Koko poppoo vedessä.

Jimi, Remu ja Konsta.

Vauhtia piisasi.

Viikonloppuna sitten oltiinkin mökillä! Kelit olivat aikas huonot mutta lenkkeilyyn ja treenaamiseen aivan oivat! Konsta mennä pompotti omia juttujaan mutta Aapelin kanssa tehtiin kaikki taippari-tehtävät mini-koossa. Haussa meillä oli kolme vaakkua aika lähellä mua kaaressa jotta saatiin minimoitua vaihtamisen riski. Mikähän siinäkin on että kun Aapeli suorittaa hakua musta kauempana, sillä tulee mieleen kaikki metkuja ja saattaa lähteä esim. etsimään muitakin variksia vaikka yksi on jo suussa... Lähellä vaakku otetaan suuhun ja palautetaan suoraviivaisesti. Sitten tehtiin vesityötä veneestä. Lauantaina dameilla ja sunnuntaina lokilla. Olen ihan turhaan miettinyt sitä venettä ja ottanut siitä paineita, Aapeli ei korvaansa lotkauttanut vaikka haki suhteellisen läheltäkin sitä  Ja sekin oli kiva nähdä että vedestä nouto sujuu pidemmältäkin matkalta hyvin ja arpomatta! Jälki oli ihan lyhyt ja vaikka vedin ihan oikella pupusella, jätin jäljen päähän tuon kaninnahasta tekemäni pupun jäljitelmän. Äidin mies oli nakitettuna avustajaksi ilmoittamaan milloin Aapeli on pupulla ja aloin sitten heti kutsumaan luokse. Vähän näytti siltä että Aapeli olisi pupun voinut pitää itselläänkin mutta kun kuitenkin toi luokse, palkitsin kikkareella kissan ruokaa  Annoin vielä oikean pupun kannettavaksi ja ihan kivasti sekin nyt jo sujuu, ote on huomattavasti hellempi kuin joku aika sitten!

Ei ihan paras mahdollinen ote.

Sunnuntaina juhlistettiin sitten Konstan 3 vee synttäreitä! Lahjat skipattiin kokonaan mutta molemmat pojat natustivat sitten isot luut ja me immeiset maiskuteltiin mustikkapiirakkaa  Sunnuntaina tehtiin Aapelin kanssa vielä pari muistitehtävää ja en tiedä oliko molemmin puolinen väsymys, liian helppo tehtävä vai mikä mutta Aapelista näki että sitä ei kertakaikkiaan napostellut. Tein kotiin ajallessa päätöksen että käydään vielä maanantain kimppa-treeneissä ja sitten otetaan täysi tauko treenien kanssa viikon ajaksi jotta saadaan molemmat kerättyä taas vähän intoa.

Maantaina mulla olikin treeneissä sitten mukana täysin eri koira! Damit haettiin hirveätä vauhtia niin vedestä kuin maaltakin ja oltiin niin intopiukeana että! Mutta silti, aion nyt tuosta tauosta pitää kiinni  Tosin viikonloppuna kun taas mennään mökille niin aion kyllä jäljen tehdä pupusella mutta varsinaista noutamista ei.

Oltiin maanantaina ihan helmi paikassa treenaamassa. Ensin käytettiin hyödyksi pienen salmen yliuitto-mahdollisuus luoksetulon muodossa. Olin ihan satavarma ettei Aapeli tule kaislikon läpi ja vähän hankalasta rannasta veteen mutta niinpäs tyyppi porskutti kiitettävää vauhtia mun luokse vastarannalle Lindan laskiessa remmistä irti  Sitten tehtiin ykkösmarkkeerauksia veteen ja lähetettiin ensin kaislikosta ja sitten vähän kauempaa aukeammalta paikalta. Meni tosi hyvin eikä Aapeli sitä kaislikkoakaan arkaillut, hyvä niin! Loppuun otettiin vielä linjat jokaisen tason mukaan. Me tehtiin motivoituna aika lyhyt. Ekalla kerralla Aapeli meni hyvin damille, nappasi suuhunsa ja lähti sitten seikkailemaan vaan eteenpäin kutsuistani huolimatta. Kutsuin pari kertaa mutta kun ei reagoinut, hyppäsin metsän puolelle piiloon. Hetken päästä näin kun koira viiletti ohitseni dami suussa ja jäi pyörimään muiden luokse hämillään kun ei tiennyt kenelle palauttaa  Nousin puskasta ylös ja kutsuin luokse ja sainkin aika vauhdilla damin sitten käteen. Otettiin sama vielä uudelleen eikä seikkailua tällä kertaa esiintynyt joten oli hyvä lopettaa  Loppuun otettiin vielä uudestaan luoksetulot salmen yli. Heitin Aapelille vielä pari kertaa damia ja vaikeahkosta rannasta huolimatta veteenmenot olivat hyvin vauhdikkaita, JEE!

Aapeli ja treenipaikan tupasvillat  Lindalle kiitokset kuvasta!

Aikaa sitten Vaakkoissa: Aapeli noutaa saarekkeesta eikä ravistele välillä joten aika hieno vesikaari jää hännästä

Ainiin, laitoin sitten vihdoin sen taippari-ilmoittautumisen Kouvolaan 3.-4.7. ja nyt vaan jännätään mahdutaanko mukaan! Viikonloppuna tosissaan lähdetään mökin maalaus-talkoisiin, saas nähdä minkä värisiä koiria meillä on kun kotiudutaan  Aapelilla siis viikonloppuna luvassa lomailua ja kanijälkeä, Konstalla puolestaan ainakin verijälki kun se jäi viime viikonloppuna sateiden takia tekemättä!

Noniin, nyt on taippari-ilmoittautuminen tossa pöydän kulmalla maksukuittia vailla valmis. Kyllä mä sen nyt laitan menemään, voihan se olla ettei mahduta koko kokeeseen mutta toisaalta jos mahdutaan niin onhan tässä nyt kuukausi aikaa treenailla... Saas nähdä tänään missä vaiheessa meillä se haku on, meinaan uskaltaa lisätä kolmannen vaakun ruutuun  Jaksan kyllä uskoa että se seilaaminen riista suussa on jossei nyt loppunut niin ainakin vähentynyt kun Ninan ohjeiden mukaan on tehty vain yhdellä variksella. Toinen pulma on nyt se tappajan ote kanista  Sitä treenataan nyt päivittäin sitä pupun NÄTTIÄ kantamista. Sunnuntaina ostin kaninnahan ja täytin sen riisillä täytetyllä sukalla ja sillä harjoitellaan nyt aluksi. Sujuu jo ihan kivasti mutta onhan se oikea pupu tietysti paljon kiihottavampi. Sitä kun vaan ei viitsi joka päivä sulatella  Täytyykin muistaa kun seuraavan kerran sulatan että laitan sen nahan samaan kassiin jotta saa vähän oikeaa hajua.

Sunnuntaina tosissaan olin poikien kanssa GR:n näyttelyä katsomassa ja Seitaa kannustamassa Oittaalla. Aikas hyvä malttitreeni kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti ja välillä mä jätin ne tappiin kiinni ihan itsekseenkin jotta pääsin vähän jutustelemaan  Oli näppärää käydä uittamassa koirat ennen näyttelyyn menoa, pysyivät vilpoisina sen muutaman tunnin mitä paikalla viihdyttiin vaikka varjopaikkaa ei ollutkaan tarjolla...

Turistit näyttelyssä.

Maanantaina oli tarkoitus käydä uimassa, tehdä pieni linja-treeni ja sitten mennä mölli-toko-kisoja katsomaan. No, aikataulu heitti ihan häränpyllyä ja skipattiin sitten linja-treenit. Pojilla lähti homma siellä tokossa ihan käsistä, huomaa ettei tehty pitkää lenkkiä ja virtaa riitti... No, olivat ne pääasiallisesti ihan nätisti mutta sitten meni jatkuvaksi painiksi ja otin sitten vuorotellen niitä irti sieltä tapista mun viereen. Jimi-velikin perheineen oli paikalla ja osallistui arkitottelevaisuus-luokkaan, hienosti meni

Tänään mennään sitten Lindan ja Nannan kanssa Nuuksioon ja tosissaan, tarkoitus olisi lisätä ruutuun kolmas varis. Luultavasti tehdään myös pari markkeerausta. Noissa kimppatreeneissä on lähes pakko käyttää heittäjä hyödyksi kun moinen niin harvoin tarjolla muutoin on  

Torstaina nähdäänkin sitten pitkästä aikaa Jimi- ja Remu-veljiä ja heidän porukoitaan, kivaa! Mennään Nuuksioon lenkille  Meinasin että otan Konstankin mukaan, saas nähdä miten osaa käyttäytyä vieraiden poikien kanssa joilla varmasti on aikamoinen vauhti päällä. Konstassa kun on aikalailla sitä komentajan vikaa

Perjantaina lähdetään mökille, JIPII!!!!!!!!! Suunnitelmissa on tehdä Konstalle verijälki ja Aapelille sitten vesityötä veneen kanssa ja eiköhän me pakata sekä oikea pupu että nahkakin mukaan. Ajattelin josko vetäisin oikealla itse jäljen ja jätän sitten kaadoksi sen nahan. Mieleni tekisi hakuakin tehdä mutta ehkä pitäisi nyt malttaa ettei tule liikaa, ollaan kuitenkin sitten taas seuraavanakin viikonloppuna menossa joten ehkä haun vuoro olisi sitten. Itseasiassa ollaan menossa nyt joka viikonloppu ennen sitä taipparia mökille joten ainakaan treenimaastojen puutteista ei jää kiinni