Nyt on sitten Aapelin kanssa taippari-kurssi korkattu. Ekat treenit oli maanantaina ja ens maanantaina jatketaan. Mulla jäi vähän ärtynyt olo tuosta maanantaista. Oltiin Aapelille ihan uudessa paikassa. Vetäjät teettivät meillä muistinoutoja pellolla jotta näkivät missä vaiheessa ollaan menossa. Jep. Meni ihan penkin alle. Aapeli oli kiinnostunut kaikista niistä ihanista tuoksuista mitä pellolla oli sen sijaan että olisi hakenut damin, keskittyi kaivamaan myyriä ja mitä lie öttiäisiä. Saatiin sitten kuitenkin onnistunutkin suoritus ihan minimini-matkalta jotta päästiin lopettamaan.

Ei Aapeli onneksi ollut ainoa koira jonka hajut veivät. Vähän jäi ärsyttämään se etteivät vetäjät antaneet mitään neuvoja miten ko. tilanteessa toimia. Tuntuu että vetäjät ovat vähän turhan "kilttejä" meille. Mun mielestä kun treenataan niin silloin ei tarvitse touhuta muuta joten kun Aapeli lähti seikkailulle niin kutsuin luokse ja jos ei "kuullut", hain sen pois ja otettiin uudelleen.

Lisäksi tuossa ryhmässä on tolleri joka vinkuu/huutaa/haukkuu/ulisee. Ihan jatkuvasti. Se toi tosi levottoman fiiliksen jotenkin koko ryhmään. Mulla ei ollut pokkaa asiasta huomauttaa mutta ehkä ensi kerralla jos sama meno jatkuu niin on pakko. Ei muissa koulutuksissa mitä olen käynyt vakoilemassa, ole saanut huutavaa koiraa pitää ryhmässä saati päästää sitä sitten noutamaan vaan se on tiukasti komennettu sivuun jotta muut saavat työrauhan.

Treeneissä tosissaan tehtiin damin kantamista, muistinoutoja, pikku markkeeraus ja pieni haku metsän puolella. Ensi kerralla olisi tarkoitus keskittyä tuohon hakuun syvemmin. Tuo haku meni alkusäätöjen jälkeen ihan hyvin mutta... Vetäjät päästivät hakualueen taakse yhden koirakon tekemään muisteja ennen hakua. No, ei kovin yllättävää että koirat sitten jättivät haun ja "karkasivat" ensin tsekkaamaan sen missä tuo koirakko oli ollut. Kieltämättä mulla on nyt aika negatiivinen asenne kurssia kohtaan mutta jos vastaava tilanne tulee eteen seuraavalla kerralla, meinaan sitten olla lähettämättä Aapelia hakuun ollenkaan. Turha lähettää se säätämään sinne alueelle muuta kuin hakua varsinkin kun sen moisessa tilanteessa tietää etukäteen ettei haku ala heti.

Kotioloissa ollaan nyt sitten keskitytty edelleen tuohon luovuttamiseen. Päivittäin ollaan jaksettu tehdä Ninan suosituksen mukaan  Ja hyvin sitä jaksaakin kun näkee että pientä edistymistä tapahtuu! Välillä sitä damia edelleen roiskitaan mutta ote on lähes aina oikea ja noista roiskimisista ei palkkaa tule, vain kun palautus tulee mun käsiin nätisti.

Taipparikurssin vetäjien suosituksesta ollaan tehty nyt myös muistiharjoituksia. Ja yritetään tehdä mahdollisimman paljon kuitenkin niin että Aapelilla into hommaan säilyy. Siinäkin hommassa on nyt vähän tullut esiin se, etteivät damit kiinnosta niin paljon kuin ehkä olisi syytä. Välillä tyyppi selvästi menee damille mutta jatkaa sitten hakemista. Kuitenkin se yleensä palaa damille ja muistaa mitä oltiin tekemässä. Siipidamit noudetaan kyllä ihan valtavalla vauhdilla ja innolla mutta nuo normidamit... Täytyy muistaa ettei siivellisiä ja normaaleja käytetä samoissa treeneissä, ne siivettömät jäävät silloin ihan satavarmasti noutamatta.

Siipidamista puheenollen, Konsta-herra yllätti mamman totaalisesti tänä aamuna. SE OTTI SIIPIDAMIN SUUHUNSA. Eipä ole moista ennen Konstalta nähty. Ihan kuin sille olisi tapahtunut jotakin tässä viime aikoina, viime viikonloppuna otti sen sorkan ja nyt siipidamin... No ihan sama mitä on tapahtunut, mamma on hyvinhyvin tyytyväinen

Ihanaa kun tuo kevät on nyt niin täysillä täällä!! Saatiin tiistaina lenkiltä ihan mainioita kuviakin sälleistä...