No mutta, kuinkas se onkaan taas puolisen vuotta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta

Pitääkin ihan pinnistellä muistia että mitä ollaan touhuttu... Maaliskuun lopussa oltiin Aapelin kanssa kuunteluoppilaina WT-koulutuksessa Lohjalla. Vähän jäi harmittamaan että seurattiin alo-ryhmää, kenties avo:n seuraamisesta olisi ollut enemmän hyötyä jatkoa ajatellen mutta toisaalta, tarkoitus oli saada passitreeniä ja sitä saatiin

Käytiinhän me Aapelin kanssa pyörähtämässä Pirkan dameissakin. Voi luoja. Onneksi se kokemus on pikkuhiljaa poistumassa takaraivosta  Se meni siis niin kertakaikkisen plörinäksi ettei "suorituksen" jälkeen tiennyt itkeäkö vai nauraako. Onneksi kallistui muistaakseni naurun puolelle loppujen lopuksi. Tehtävinä siis haku, ohjaus ja markkeeraus. Koko kokeessa 10 damia joista Aapeli sai ylös YHDEN, hallelujaa! Ja sen siis ohjauksesta. Hakuruudussa juoksi hajujen perässä ja damit jäivät metsään. Ohjauksessa tehtävänä oli tuplalinja. Sain ohjattua ensimmäiselle ja se saatiin ylös mutta toiselle damille mentäessä taas hajut veivät voiton. Lopuksi kakkosmarkkeeraus. Tosi iisi. Jos siis olisi koira ollut työtuulella. Taas viis veisattiin dameista ja vouhkattiin hajujen perässä. Karmeaa. En varmaan ikinä ole hävennyt niin paljoa koirahommissa. Saatiin kokonaiset 17 pistettä. Olisiko 80 ollut täydet

Ainiin, osallistuttiinhan me Aapelin kanssa UMN:n nome-kurssillekin. Vetäjänä toimi Joni Nyholm. Mitään varsinaisesti uutta ei jäänyt käteen mutta treenit olivat mukavia. Tosin lumitilanne vähän meinasi haitata alkukurssista

Huhtikuun puolivälissä oltiin Apen kanssa PSK:n nome-toimikunnan koulutuksessa Sipoossa. Treenit veti Päivi Hietaharju. Oli tosi mukava päivä ja pääasiassa tehtiin motivoitua linjaa. Aapeli pärjäsi oikein hienosti kultaisten joukossa vaikka oli joukon kokemattomin.

Pääsiäisenä olikin sitten PSK:n perinteinen mätsäri ja aikomuksena oli Konstaa retuuttaa kehässä mutta sitten kävikin niin että olin tapahtumassa töissä ja Konsta sai armahduksen  Pitäisi herraa kyllä jossain mätsärissä tässä lähiaikoina käyttää harjoituksen vuoksi josko sitä sitten oikeaankin näyttelyyn kehtaisi mennä. Tuo kopelointi kun meinaa välillä käydä herran itsetunnon päälle.

Vappupäivänä oltiin Aapelin kanssa harjoitus-nome-kokeessa Kanta-Hämeessä. Kyseessä oli siis koe jossa tuomariharjoittelijat antoivat arvosteluita. Mukaan otettiin vain 3 koirakkoa per luokka ja kävi hyvä tuuri että päästiin peruutuspaikalle mukaan alo-koirakoksi. Minna oli mukana reissussa  Paikka oli aivan mahtava! Alo-koirakot aloittivat päivän ja koko konkkaronkka siirrettiin veneellä maalta saareen jossa odoteltiin omaa vuoroa ja taas päästiin venekyydillä sitten suorituspaikalle. Oltiin Apen kanssa viimeisinä vuorossa. Etukäteen olin ajatellut ettei vesityötä varmaan teetetä kun vesi on vielä lähes jäähileessä mutta pöh, koe alkoi ykkösmarkkeerauksella veteen. Aapeli suoritti hyvin ilman mitään ongelmaa ja malttoi palauttaa käteen asti vaikka varmaan kylmä vesi turkissa tuntui ilkeältä. Sitten seurautettiin koiraa ohjauspaikalle. Ja mitä tapahtuikaan, Ape meinasi että kyllä hän tietää mihin ollaan menossa ja karkasi seuraamisesta lähetyspaikalle tähystelemään. Sain sen kuitenkin takaisin ruotuun ja yhdessä päästiin lähetyspaikalle. Ohjaus oli yliuitto vastarannalle jossa köllötteli lokki. Vähän kauhistutti kun ei vesiohjauksia juurikaan oltu tehty ja ne mitä oli, oli tehty edellisenä loppukesänä. Ei muuta kuin koira matkaan siis. Parin metrin päässä Ape kääntyi kysymään mutta sain käännettyä takaisin oikeaan suuntaan ja tuettua lokille asti. Meni tosi hyvin treenauksen määrään nähden! Harmittavasti Aapeli sitten palautti maata pitkin mutta riista pysyi kuitenkin suussa siihen asti että lintu tuli käteen. Sitten siirryttiin hakuun. En enää muista kuinka monta riistaa piti hakea mutta Ape hoiti homman hienosti. Eipä tuossa haussa nyt mitään varsinaisia ongelmia ole ollutkaan eikä vaihtamistakaan ole enää aikoihin tapahtunut. Viimeisellä lähetyksellä Aapeli viipyi todella kauan reissussaan ja meinasin jo onko se lähtenyt lätkimään. Mutta ei, se haki "bonus-linnun" joka oli jossain kivellä pötköttänyt ja se paikkasi sen seuraamisesta karkaamisen eli oltaisiin päästy jäljelle jos se olisi järjestetty. Ainiin, vielä viimeisenä sitten tuli ykkösmarkkeeraus. Aika helppo, lyhyt ja suora näkyvyys koko kaarelle ja se poimittiin talteen ilman ongelmia. Hienoa nappula!

Yritin hahmotella koetta paperille:

Toukokuussa oltiin taas kasvattaja-Ninan järkkäämässä koulutusviikonlopussa Tuorlassa. Tosi hieno viikonloppu! Pääpaino oli linjassa ja niitä tehtiinkin ihan urakalla  Olin ihan tyytyväinen Aapelin suorituksiin. Sunnuntaina alkoi koirassa näkyä väsymisen merkkejä ja keli oli kuuma joten en kamalan vakavasti niitä pieniä epäonnistumisia ottanut.

Tässä jossain välissä Konsta onnistui metsälenkillä telomaan taas vaihteeksi itseään. Oltiin tietysti lenkin kauimmaisessa nurkassa kun torspot tulivat päätä pahkaa luokse ja huomasin että Konstalla oli etujalat puoleen sääreen asti veressä ja samoin mahan alunen. Siinä ehti taas aika monta ajatusta vilahtaa päässä mutta onneksi veri olikin lähtöisin "vain" yhdestä varpaasta josta kynsi oli irronnut ja sojotti 90 asteen kulmassa sivulle normaaliin asentoon nähden. Kätevänä emäntänä sitten riisuin oman sukkani ja Apen remmillä sidoin sen pysymään jalassa. Siitä sitten konkattiin autolle ja lääkäriin jossa sanottiin kynnelle moikat. Ja vaihteeks potilaana:

Toukokuun lopulla olin UMN:n taipparissa Raaseporissa töissä. Kiva nähdä koe siten ettei ole itse piinapenkissä! Töissä olin myös PSK:n helatorstain taipparissa. Pitkiä, mutta huippukivoja päiviä

Kesäkuun 11.päivä startattiin Aapelin kanssa ihkaensimmäisessa nome-kokeessa. Kyseessä UMN:n koe Raaseporissa ja tuomarina Harri Siven. Oltiin koko päivän toiseksi viimeinen koirakko. Onneksi, sillä päivä oli tautisen kuuma. Minna oli taas matkassa ja käytiin sitten tietysti vakoilemassa muiden suorituksia ennen omaa vuoroa. Ensi näkemältä vaikutti vaikeahkolta. Koe alkoi ohjauksella veteen sorsalle. Etukäteen olin ajatellut että lähetän sorsan vasemmalle puolelle kun virta kuitenkin tuo koiraa sitten oikealle mutta en siltikään ottanut riittävästi vasemmalle. Aapeli kuitenkin porskutti suht hyvin oikeaan suuntaan vaikka ajautui aika paljon sorsasta oikealle mutta toisaalta hyvä niin, sillä se pääsi tuulen alle ja korjasi sitten itse suunnan kun sai hajun. Matkalla esiintyi jonkin verran "metsästämistä" josta Sivenkin sitten loppusanoissaan mainitsi että sen kun saa pois niin hyvä tulee. Sitten siirryttiin muutama askel taaksepäin ja rintama toiseen suuntaan. Vuorossa ykkösmarkkeeraus. Laukaus tuli meidän vierestä ja heitto sitten oikealta veneestä kaislikon takaa. Onneksi oli hyvä heittäjä ja koira katsoi oikeaan suuntaan sillä matalaksi jäänyttä heittoa ei kaislikon takaa olisi näkynyt ollenkaan vaan olisi pitänyt suorittaa kuulon perusteella. Aapeli kuitenkin näki heiton yläkaaren ja olin jopa vähän yllättynyt miten suoraviivaisesti se markkeerauksen nouti, suoraan kaislikon läpi veteen ja samaa reittiä sitten lokin kanssa takaisin. Sitten seuruutettiin koiraa taas vähän matkaa hakualueelle. Alueena kaislikko jossa kuulemma oli sisällä pieniä vesilämpäreitä. Tuuli ei käynyt kaislikossa oikeastaan yhtään. Aapeli löysi kuitenkin nopeasti ensimmäisen lokin. Sitten siirryttiin takaisin rantaan ohjauksen lähetyspaikalle. Vuorossa kakkosmarkkeeraus. Ensin veneestä heitto oikealle rannan puolelle ja sitten vasemmalle avoveteen. Aapeli lähti hakemaan jälkimmäistä ensin ja noutikin sen suoraviivaisesti. Ensin heitetty tuottikin sitten pientä pulmaa kun vaikka pudotuspaikka näkyi lähetyspaikalle hyvin, tuuli kuljetti lokin kaislikon reunaan sillä aikaa kun koira haki avoveteen heitettyä. Apella kuitenkin oli selkeä muistikuva pudotuksesta ja lähti oikeaan suuntaan määrätietoisesti. Ensin ui pudotuspaikan ohi ja nousi siellä rantaan mutta ei onneksi lähtenyt siellä mitään kikkailemaan vaan tähysti siellä hetken ja tipautti sitten takaisin uimasille ja sinne jonnekin mutkaan minne lokki oli kellunut. Mutta kyllä oli taas odottavan aika pitkä! Tuntui että kesti ikuisuuden ennen kuin Ape vihdoin ui kohti lokin kanssa. Siitä sitten takaisin hakuun. Kahdella ensimmäisellä lähetyksellä kesti aika kauan ennen kuin riistat löytyivät, taisivat olla telkkä tms. ja fasaani. Kolmannella lähetyksellä vaihdoin selvästi paikkaa oikealle ja siinä ennen kaislikkoon sujahtamista Aapeli pysähtyi ja vilkaisi olkansa yli. Siinä ehdin jo pari kirosanaa mielessäni vuodattaa mutta kappas, tyyppi jatkoi sitten matkaansa. Tuo kolmas riista, lokki, löytyi onneksi aika nopeasti, en tiedä olisinko saanut Aapelin vielä lähtemään hakuun jos se olisi tullut tyhjänä takaisin. Haku meni siis ihan nappiin ja päästiin jäljelle. Odotusaikaa ei onneksi ollut paljoa kun vain kaksi koiraa ennen meitä oli päässyt jäljelle. Pupu löytyi joten ykkönen napsahti, jee  Olen kyllä tosi tyytyväinen naperon työskentelyyn. Tavallaan harmi että ykkönen tuli heti ensimmäisestä kokeesta koska koekokemusta pitäisi saada kartutettua. Onhan noita kokeita mutta kun niihin tahtoo olla muitakin menijöitä. Avo:a ei edes mietitä ennen ensi kesää. Paineita on nyt siinäkin mielessä että WT-kokeeseen pitäisi päästä vielä tänä vuonna jotta voitaisiin startata alo:ssa. Ilmo on nyt joka tapauksessa vetämässä Lahden kokeeseen heinäkuun lopussa, toivottavasti arpaonni suosisi!

Tässä vielä arvostelu Raaseporista:

Haku: hyvällä työmotivaatiolla työskentelevä koira joka suorittaa tehtävän nopeasti.

Ohjattavuus: etenee melko hyvin osoitettuun suuntaan.

Paikallistamiskyky: 1. markkeeraus: näkee vilauksen markkeerauksesta, noutaa riistan suoraviivaisesti. 2. markkeeraus: näkee molemmat, ensimmäisen noutaa suoraviivaisesti ja toisen lievän mutkan kautta.

Riistan käsittely: hyvät otteet riistoista, hyvät luovutukset ja palautukset.

Jäljestämiskyky: jäljestää kanijäljen.

Muut ominaisuudet: työskentelee hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Yleisvaikutelma: erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä koira, joka selviytyy päivän tehtävistä tyylikkäällä tavalla.

Tässä vielä hahmotelma tuosta kokeesta:

Ja Minnan kuvaama video: http://www.youtube.com/watch?v=3Vbxi90GJ5I

Ja tietty pakollinen palkinto-kuva

Ja meillähän sitten vaan juhlahumu jatkui kun heti kokeen jälkeisenä maanantaina Konsta-herra täytti 4vee! Oli kakut ja kaikkea ja vaikka itse sanonkin niin aika pätevän näköistä juhlakansaa myös

Juhannus jouduttiin olemaan ihan kotosalla. Eikä se nyt loppupeleissä niin huono vaihtari ollut, tehtiin poikien kanssa pitkiä lenkkejä ja nautittiin tyhjistä metsistä  Aattona käytiin laavulla grillaamassa makkarat ja vähän uiskentelemassa.

Tässä kai tämä tällä kertaa. Viikonloppuna päästään pitkästä aikaa mökille ja jälkivehkeet on pakattuna mukaan joten päästään vähän mejä-muistojakin verestämään, kirjaimellisesti  Varmaan pitäisi vähän treenailla josko sitä vielä tänä vuonna molemmat karvanaamat niihinkin kokeisiin saisi ujutettua...