Oltiin tänään Konstan kanssa Porvoossa kultsujen kanssa mejäilemässä. Ihan huippua, vaikka ollaankin omaksi iloksi jälkiä vedelty vähän niin sun näin niin nyt me osataan oikeasti tehdä niitä, jopa ehkä kokeen-omaisesti  Ja yäk, tämän kevään eka kyykäärmekin on nyt sitten treffattu. "Harmillista" että sattui loikoilemaan tiellä ja mä "vahingossa" lanasin autolla sen sileeks, oijjoi.

Ilma oli ihan käsittämättömän hieno = hiki virtasi. Tässä lajissa tuo hyvä ilma ei välttis ole niin kovin mukava  Meillä oli parina Pia ja Tilli, toimittiin toistemme "oppaina" ja tuomarina Nina. Päivä aloitettiin mittaamalla kartasta jälkien suunnat ja pituudet ja ei kun maastoon. No, heti ekalla jäljellä tuli tenkkapoo. Ei ne lumet olleetkaan sulaneet niin syvälle metsään kuin järjestäjät olivat uskoneet. Kartta siis hiiteen ja jälki sinne missä lunta ei enää ole. Pia merkkasi tämän ekan jäljen joten se oli sitten mun ja Konstan selvitettävänä.

Konstalla oli niin hirveä vauhti päällä jo ennen kuin ehdittiin alkumakaukselle että jouduin kädet puuduksissa sitä pitämään ja yritin rauhoitella. No eihän se rauhoittunut. Ekat 10 metriä käytettiin siihen, että kädellä näytin missä jälki menee ja yritin pitää Konstan ihan lähellä ja hanskassa. Ja sitten ei muuta kuin piuhaa lisää. Meno oli tosi määrätietoista ja vauhtia kyllä niin paljon että nyt tiedän tasan tarkkaan mitä jotkut ohjaajat sillä tarkoittavat että mennään kantapäät edellä.

Aika hyvin Konsta otti hajun maasta, välillä heitti ilmavainun puolelle ja heti ajautui jäljeltä sivuun. Löysi tosin moitteetta takaisin kun laski taas kuononsa maahan. Tuo kulma oli ihan uusi tuttavuus, ei olla niitä meidän koti-jäljillä tehty. Hienosti meni, Konsta haisteli pitkään ja tarkasti ja otti määrätietoisesti suunnan taas jäljelle. Ei muuta kuin mamma silmät kiinni ja narusta roikkuen läpi ryteikköjen.

Konsta löysi kaadon tosi hyvin. Ja yllätti mut käytöksellään ihan täysin. Koti-jäljissähän meillä on siis kaatona ollut lihapullia kun herra on hirven sorkan nähdessään lähes yökkinyt  Tämä peuran sorkka olikin mieluisa, tyyppi nappasi sen suuhunsa ja pullisteli sitten jälkiporukalle oikein tohkeissaan *tuulettaa* Ja tietysti sitten kun kaikki kehuivat niin sehän se vasta oli Konstalle mieleen

Konsta malttoi kuitenkin luopua sorkastaan ja poistuttiin takaisin tielle. Siinä olikin sitten sopivasti vähän tulviva oja johon Konsta pääsi viilentämään sekä itseään että tunteitaan rankan nenätyön jälkeen.

Saatiin paljon kehuja työskentelystä ja kannustusta osallistua kokeeseen kesällä. Saas nähdä kestääkö mun henkinen kantti ilmoittautua kokeeseen. Riippuu tietysti kesän treeneistä... Syksyyn uskon asian joka tapauksessa jäävän hautumaan. Kävin kuitenkin kalenteria tiiraamassa ja UMN:llä on koe 8.8. Mäntsälässä. Luulen että otetaan se tavoitteeksi, on kuitenkin niin lähellä ettei tarvitsisi yöpyä muualla ja muutoinkin "koti-yhdistyksen" koe.

Hyvin ansaittu lepo jäljen ajon jälkeen

No mutta, ei tässä mejän kanssa kauan ehdi laakereillaan levätä. Aapelin kanssa ollaan kurssilla kahden viikon päästä, saas nähdä mitä se tuosta hommasta tykkää. No tykkäähän se, onhan sekin viime syksynä lyhyttä jälkeä koittamaan ja hirven sorkkaakin kantoi jo ihan muina miehinä vaikka sorkka taisi olla lähes koiran kokoinen