No nyt on sekin sitten takana päin. Vietettiin lauantaina pitkä päivä Keimolassa Kaiun Majalla UMN:n järjestämässä epävirallisessa kokeessa. Tuomareina toimivat Riitta Jeramo ja Sari Alho. Mukana oli 26 koirakkoa joista aamupäivän ryhmässä 14 ja iltapäivän 12. Me startattiin aamupäivän ryhmässä numerolla 11. Oli ihan jees jotta pääsi ensin näkemään tehtävät muiden suorittamina! Homma oli järkätty siten, että ensin numerot 1-7 lähtivät tekemään markkeerauksia ja 8-14 suunnistivat ohjaus-tehtävälle.

Me aloitettiin siis ohjaus-rastilla. Ideana oli lähetyspaikalta seurauttaa koira noin 40 metrin päähän, jättää siihen paikalleen ja itse jatkaa vielä damin kanssa matkaa noin 10 metriä ja koiran nähden jättää dami maahan. Paikka oli tosi iisi, loivaa nurmikkoista ylämäkeä, tuo dami jätetiin sitten mäen päälle tasaiselle joten koira ei sitä enää nähnyt ohjaajan laskettua se maahan. Sitten seurauttamalla takaisin lähetyspaikalle, koira sivulle ja menoksi.

Heti ilmoittautumisen jälkeen käytiin vähän pidemmällä lenkillä pellon reunassa. Muistuttelin tuon lenkin aikana pillin kuuntelemista muutamilla luoksekutsuilla ja palkalla. Lisäksi vähän kannettiin damia ja otettiin pari luovutusta. Kävin sitten hippasen ennen suoritusta ottamassa Aapelin autosta ja käytiin vielä pikaisella pissalla. Ja eikun linjalle! No, me ei tota linjaa olla vielä treenattu niin lähetin Aapelin matkaan ihan nouto-käskyllä. Ja hyvinhän se meni, ilman mitään mutkia damille ja damin kanssa sitten takaisin mun luokse ja luovutus käteen. Pisteitä tästä oli jaossa noudosta 0-10 ja yhteistyöstä samoin 0-10. Me saimme noudosta 10 ja yhteistyöstä 9 pojoa. Tuo yhden pisteen tippuminen johtui siitä että MINÄ en tehnyt suoraa linjaa kun vietiin damia paikoilleen vaan jotenkin hassusti kaarsin vähän vasemmalle  Laitetaan pienen jännityksen piikkiin  Pääasia etten onnistunut koiran suoritusta kiemuroillani pilaamaan vaan Aapeli hanskasi homman hyvin! Sanallinen kommentti tästä: "hieno seuraaminen kytkettynä, pysyy hyvin paikoillaa. erinomainen noutosuoritus." Ja lisäksi tuomarilta kehut turkin väristä

Laitoin välillä Aapelin takaisin autoon ja markkeeraus-vuoron lähestyessä käytiin taas pienellä pissalenkillä. Tein Aapelille ennen omaa vuoroa ihan minimini-markkeerauksen tien yli ojaan. Pohdin siinä itsekseni kummin olisi fiksua tehdä, vähän pidempi siten että dami jää pellolle näkyviin jotta Aapeli hoksaa mitä ollaan tekemässä vai lyhyempi toisen puolen ojaan. Päädyin heittämään ojaan jotta olin varma että herralla on nenä auki muitakin hajuja kuin tyttöjä varten

Sitten markkeeraamaan. Kaksi ykkösmarkkeerausta, ensimmäinen sorsapillillä höystettynä aika lyhyt ja helpohko oikealle. Koiran kuitenkin piti oikeasti markkeerata koska tuo heitto tuli korkean penkereen päälle jonne päästäkseen koiran piti ensin ylittää hiekkatie, sitten oja ja vielä kiivetä penkerettä ylös. Pidin Aapelin taippari-otteessa kun ajattelin että oma pieni hermostuneisuus ja sorsapilli saattavat tehdä tepposia enkä halunnut missään nimessä päästää Aapelia karkaamaan hakuun. Mutta itse markkeeraus meni hyvin ja palautus tuli taas käteen. On se vaan kannattanut hinkata niitä Ninan suosittelemia harjoituksia, nyt se kantaa hedelmää!!

Sitten käännettiin rintamasuuntaa 90 astetta vasemmalle. Heitto tuli selkeästi ensimmäistä pidemmälle matkalle ja aika pahaan paikkaan, kunnon risukkopöpelikköön. Tässä vähän kylmäsi kun olin nähnyt aika monen ennen meitä startanneen koiran epäonnistuvan nimenomaan tässä toisessa markkeerauksessa eikä damia ollut löytynyt. Tässä ilmeisesti vaikeutena oli se, että edelleen koiran piti hakiessaan paitsi edetä tuon saman hiekkatien ja ojan yli ja kiivetä penkereen päälle, lisäksi penkereen päälle tasaiselle tullessaan jatkaa matkaa hyvä tovi risukolle asti ja lisäksi mennä siitä vielä läpi damin saadakseen. No, ei siinä muuta kuin koira matkaan, lähetyksessä pidin taas taippari-otteessa. Aapeli paineli minkä pitkistä koivistaan pääsi hienosti sinne tasaiselle, otti siinä pari pyörähdystä mutta jatkoi kuitenkin matkaansa. Tässä vaiheessa koirasta ei näkynyt kuin hännän pään vilahdus silloin tällöin. Paitsi yhtäkkiä Aapeli tupsahtikin heittäjän eteen hiekkatielle! Luultavasti sen sekoittivat sinne muiden koirien hajut, ainakin kolme koiraa ennen meitä nimittäin tekivät tuon saman poikkeaman tielle. Tässä vaiheessa olin jo varma että tämä oli tässä, nyt se lähtee tulemaan takaisin tehtävältä. Mutta vielä mitä, Aapeli ei edes vilkaissut muhun päin vaan päättäväisesti ponnisti takaisin penkereen yli ja pöpelikköön. Ei siinä sitten montaa sekuntia mennytkään kun pieni ruskea tuli tuhatta ja sataa dami suussa mamman luo  Ja luovutus käteen, mainiota! Tuomarikin siinä tokaisi että eipä hänellä kovin kauaa mennyt

Pisteitä oli markkeerauksista jaossa noutotyöstä 0-10 ja yhteistyöstä samoin. Me saatiin molemmista osa-alueista 7 pojoa. Ja niin vähän siksi kun pidin taippari-otteessa. Etukäteen kyllä ilmoitettiin että saa pitää kytkettynä mutta silloin maksimipisteet ovat 7 per osa-alue. No, siinä mielessä täydet tästä. Kommentit: "suoraviivaiset hyvät markkeeraukset."

Vein taas Aapelin autoon odottelemaan haun alkamista ja hyvissä ajoin sitten käytiin taas vähän pidemmällä lenkillä jotta saatiin varmasti kaikki tarpeet suoritettua. Haku suoritettiin parityönä helpohkolla eikä kovin laajalla alueella. Dameja oli jemmattuna 10 joista sitten kumpaisenkin koiran piti hakea 3 per nenä. Aikaa oli 2 minuuttia per haku mutta vaikka koiralla meni pidempään, sen annettiin rauhassa tehdä työ loppuun asti. Meille sattui pariksi flätti-tyttö. Aapeli on onneksi tottunut treenaamaan tyttöporukassa joten se ei aiheuttanut mitään ylimääräistä ihmetystä.

Oltiin vuorossa ensimmäisenä ja lähetin Aapelin matkaan. Se paineli taas tuhatta ja sataa hakualueen perälle ja varmaan vähän pidemmällekin kunnes kaarsi oikealle ja hävisi näkyvistä. On kyllä odottavan aika pitkä tuossa tilanteessa, sitä vaan toivoo, uskoo ja haluaa luottaa että kyllä se koira sieltä tulee takaisin. Ja tulihan se, vieläpä damin kanssa! Ja taas tuli hienosti luovutus käteen. Tosi hieno homma koska me ei olla tuollaisen yleisön edessä päästy (jouduttu) koskaan treenaamaan ja oli kiva huomata ettei Aapeli ollut moksiskaan yleisöstä joka oli jakautunut aika tasaisesti puolikaareen mun taakseni.

Toisella hakuvuorolla oli jo paljon luottavaisempi olo. Lähetin Aapelin alueelle enemmän oikealle kuin ensimmäisellä kerralla kun ajattelin ettei se toistamiseen lähtisi samaa reittiä. Se taisi tuossa ensimmäisessä haussa purkaa höyrynsä koska toinen haku sujui tosi paljon rauhallisemmin ja selkeästi enemmän nenää käyttäen ja niinpä dami löytyi huomattavasti lähempää ja tosi nopeasti. Tarvitseeko enää sanoa että luovutus tuli käteen

Hakualueelle lähetys.

Tämä flätti-tyttöpä se lorotteli Aapelille pikku ansan omalla toisella vuorollaan. Neito kävi pissalla ihan lähetyspaikan edessä mutta onneksi siellä oikealla josta Aapelin olin jo lähettänyt kertaalleen. Niinpä me otettiin lähetys ihan vasemmasta reunasta eikä tuo pissa päässyt haittaamaan suoritusta yhtään. Aapeli jatkoi rauhallista hakuaan ja löysi tämän viimeisenkin damin tosi nopeasti. Ja vielä nappi palautus. Tässä vaiheessa mammakin taisi uskaltaa jo vähän hymyillä  Tässä suorituksessa ei ollut tietoakaan edellisten treenien pulmista; damien vaihtamisesta ja useamman tuomisesta kerralla. Ehkä ne muutamat intensiiviset vaihto-harjoitukset mitä ehdittiin ennen tätä tehdä, ehtivät tuottaa tulosta!

Paluu odotusvuoroon hyvän haku-suorituksen jälkeen.

Haussa pisteitä oli jaossa yleisarvostelusta 0-10 ja jokaisesta noudetusta damista +2 pistettä. Me saatiin täydet 16 pointsia ja kommentit: ”tekee hakua sopivalla vauhdilla. käyttää hyvin nenäänsä ja löytää damit helposti.” Tuomarit kommentoivat vielä sanallisesti jokaista paria siinä heti suorituksen jälkeen. Toinen tuomareista harmitteli että pidin markkeerauksissa Aapelin kiinni kun oltaisiin muuten oltu varmasti palkintosijoilla. Toinen puolestaan sanoi että tuommoisen labradorin hänkin voisi ottaa joka pystyy rauhalliseen suorittamiseen eikä vain kaahota ympäriinsä, hän on siis flätti-ihminen  Ja kehuipa tämä tuomari vielä Aapelin ilmettäkin tosi kauniiksi.

Yleisvaikutelmasta saatiin vielä pisteet 9/0-10 kommentein: ”erittäin kivan tuntuinen koira jolla erinomainen yhteistyö ohjaajan kanssa. lupaava pari.” Yhteispisteet 58/66 ja sijoitus 10.

Tästä on tosi kiva jatkaa eteenpäin, tsemppaa taas treenaamaan! Ainiin, pitää tietysti vielä se mainita että kaikki Aapelia paremmin sijoittuneet koirat olivat vanhempia joten Nappi oli oikein superkoira <3 Muutoinkin oli tosi kiva nähdä suunnilleen saman ikäsiä koiria työssä, näki vähän millaisella tasolla toiset ovat. Aapelista tuntuu olevan vaikka mihin kunhan vain mamma osaisi tehdä oikeita asioita pikkumiehen kehittämiseksi