Aloittakaamme tärkeimmästä eli Aapeli teki eilen sunnuntaina 4.7. Kouvolassa Kaakon Noutajakoirayhdistyksen taipumuskokeessa todella hienon työn ja saavutti NOU1-tuloksen

 

Tässä arvostelu:

Oltiin varasijalla koko kokeeseen ja vasta torstaina saatiin viesti että päästään mukaan jos meille kelpaa paikka sunnuntain aamuryhmässä. Toki  kelpasi! Olin ilmoittautumisessa toivonut paikkaa iltapäiväryhmään tuon ajomatkan vuoksi mutta luojan kiitos päästiin aamuryhmään, ei ollut vielä ihan niin tappokuuma kun muutamaa minuuttia vaille 9 päästiin starttaamaan. Olin tosi pettynyt kun starttasimme heti toisena enkä siis ehtinyt nähdä yhtäkään suoritusta saati koepaikkaa ennen omaa vuoroa  Paitsi sen näin odottelupaikalta että vesityön toinen nouto oli PITKÄ! Tosin tuossa toisena starttaamisessa oli se hyvä puoli tällä kertaa että koska ensimmäisenä vuorossa ollut kultainen ei haussa ottanut yhtä ainoaa varista suuhunsa, Aapelille oli metsässä tarjolla ihan koskemattomat vaakut  Jännitystä lisäsi tässä vaiheessa se, että ehdin kuulla että lauantain 16 koirasta 8 pääsi jäljelle ja vain 4 selvitti sen

Oltiin sen verran aikaisin paikalle että ehdin tehdä Aapelille yhden ihan lyhyen muistin variksella ja lisäksi annoin sen kannella varista vähän. Tuomarin puhuttelussa Aapeli oli tosi rauhallinen ja kävi jopa pötkölleen! Odotuspaikallekin se köpsytteli ihan rauhallisena mutta siinä tietysti kun riistat tuoksuivat nenään ja kuultiin edelliselle ammutut laukaukset, vire nousi ihan silmissä. Etukäteen ilmoittautumispaikalla kuulin että ranta on vähän hankala jos koira ei ole tottunut monenmoisesta rannasta veteen menemään ja tuomarikin alkupuheessaan kehotti menemään reilusti koiraa rantaviivaan vastaan ja auttamaan ihan niskasta ylös jos tilanne sitä vaatii. Niinpä vähän jännitti sinne rantaan mentäessä että mikä ihmeen monsteri-ranta siellä oikein on  No ei se paha ollut, Vaakkoissa ollaan pahemmista rannoista treenattu. Ei siinä muuta kuin koira sivulle ja odottamaan tuomarin heittoa. Tuomarilla olikin hyvin treenattu heittokäsi ja tuo ensimmäinenkin heitto tuli ihan reilusti rannasta irti. Nouto sujui hyvin, rantaviivassa ei mitään empimistä, lokki suuhun ja rantaan. Aapeli oli kuulemma ensimmäinen koira joka sieltä lammesta nousi kuin hylje ja piti vielä linnunkin suussa niin pitkään että sain sen käteen. Toinen heitto tuli sitten veneestä laukauksen kera. Matka oli pitkä. Taisi olla pisin matka mitä Aapeli on ikinä vedestä noutaessaan uinut kun ei ole venettä juurikaan käytössä ollut eikä käsistä kovin pitkiä irtoa  No ei haitannut, lokki noudettiin ja jostain syystä Aapeli halusi tulla rantaan muutaman metrin lähetyspaikasta vasemmalta mutta lokki palautui kuitenkin taas käteen asti.

Sitten siirryttiin kymmenisen metriä hakualueelle. Vähän jännitti sinnekin lähettää kun lauantaina ruudusta oli kuuleman mukaan ammuttu kyy ja lisäksi ensimmäisen starttaajan aikana ruudusta oli kadonnut yksi vaakku  Alkuun tuomari näytti mitä aluetta saa lähettämiseen käyttää ja siinä olikin tarjolla aikalailla mahdollisuuksia kun sai liikkua sivusuunnan lisäksi eteenpäinkin parisen metriä. Asettauduttiin hyvään paikkaan ja jäätiin odottamaan laukasta ja heittoa. Heitto tuli meistä katsottuna oikealle ja heittäjän ja ampujan rämmittyä ruudusta pois lähetin ja Aapeli toi sen markkeeraus-vaakun pois. Onneksi se päätti ensimmäisenä noutaa sen markkeerauksen koska se oli täysin mun näköpiirissäni ja pääsin heti pillittämään kun vaakku nousi suuhun. Olin nimittäin näkevinäni sekunnin murto-osan ajan pohtimista lähtisikö samalla katsomaan muitakin lintuja. Pilli muistutti mitä pitikään tehdä ja palautus sujui hienosti. Ei muuta kuin uudestaan matkaan. Lähetin vähän enemmän vasemmalle ja hetken aikaa Aapeli tutki paikkaa missä heittäjä ja ampuja seisoivat kunnes lähti taas jatkamaan töitä. Aapeli kaartoi vasemmalle ja katosi näkyvistä. Hetken kuluttua kuului oksien katkeilua ja pieni mies ilmestyi vaakku suussa taas näkyviin  Nätti palautus ja uusi lähetys. Tällä kertaa Aapeli lähti kaartamaan oikealle ja hävisi taas näkyvistä. Tuntui ikuisuudelta ennen kuin se taas ilmestyi näkyviin vaakun kanssa. Sen palautuksen jälkeen tuomari käski kytkemään koiran. TÄ?! Itsellä oli fiilis että hyvin meni mutta kolmen jälkeen riitti, OLIKO SE PURRUT VIIMEISEN VARIKSEN RIKKI?!?!?! Siinä sitten tuomarin perässä takaisin rantaan toimitsijoiden luokse kämmenet hiessä... Tuomari aloitti tietysti vesityöstä ja jännitys senkuin pitkittyi; "Aapeli tekee hyvän vesityön, ui hyvin, palauttaa käteen. Haussa hakee hyvällä temmolla ja varmasti tyhjentäisi koko ruudun jos jatkettaisiin mutta koiran säästämiseksi lopetetaan kolmen jälkeen. Tällä riistamäärällä ratkaisee se, että Aapeli haki kolmannella lähetyksellä kauimmaisen vaakun. Sitä ohjataan miellyttävän hillitysti joka on hyvä asia jatkoa ajatellen. Jäättekö jäljelle?" No ehkä me voidaan

Sitten olikin taas odottelemista... Meidän vuoron aikana autojen luota oli tapettu kyy ja yritin asennoitua siten, että Aapeli on tähän mennessä tehnyt paremman kuin hyvän työn joten jos se jäljellä törmää esim. käärmeeseen kun niitä alueella tuntuu vilisevän ja sen takia menee homma läskiksi, olen silti hyvin tyytyväinen. Tarkoituksena oli mennä katsomaan muiden suorituksia rannassa mutta keli oli niin tukahduttavan kuuma ettei voinut ajatellakaan koiran autoon jättämistä osittaisesta varjopaikasta huolimatta. Niinpä istuskeltiin parkkiksen reunassa varjossa jälkien tekoon asti.

Meidän ryhmän 8 koirasta 4 pääsi jäljelle ja me päästiin aloittamaan. Aapeli kävi aika korkeilla kierroksilla kun rämmittiin jäljen alkuun mutta rauhoittui kuitenkin istumaan ennen lähetystä. Taisin ehtiä jä sanoa kuin kaveri paineli jo pitkällä metsässä. Tiesin jäljen kaartuvan oikealle ja Aapeli aiheutti pari ylimääräistä sydämen sykäystä kaartamalla vasemmalle. No, parissa sekunnissa se oli jo oikeassa suunnassa, pari sekuntia lisää ja tuomari sanoi että voit kutsua, sillä on pupu suussa. Pillitin ja sieltähän se ukko tuli läpi risujen ja saniaispuskien ja palautti pupu tupunan vielä käteen  Tuomari oli vähäsanainen: "Kytke koira ja palaa autoille." Kuitti.

Odotettiin sitten vielä muiden jäljet ja saatiin kunniakirjat ja arvostelut. Uskomattoman nopea päivä. Käytiin vielä ennen kotimatkaa pieni koukku Mikkeliin päin jotta saatiin napero uitettua ja viilennettyä ja silti oltiin jo kahdelta kotona  Tosin koko porukka oli sitten aikalailla päiväunien tarpeessa mutta kuitenkin

Kunniakirjaa ja arvostelua vastaanottamassa.

Konsta jäi kotimieheksi <3

Mitäs muuta me ollaankaan touhuttu... Mökillä oltiin maalaustalkoissa viikkoa ennen juhannusta. Yllättävää kyllä, kumpikaan koirista ei saanut pisaraakaan maalia itseensä  Käytiin soutelemassa ja tehtiin vähän veneen kanssa vesitreeniä. Aapelille tehtiin noita taippareita silmällä pitäen lyhyt jälki ja Konstallekin oli tarkoitus vetää verijälki mutta rankkasade sotki taas suunnitelmat.

 

Konsta nauttii sian sorkkaa.                                                                                    Tahvo hukkasi sorkkansa järven pohjaan jonka perässä sitten sukelteli :)

Aapeli kävi 1v rokotuksessa ennen juhannusta ja mä kävin PSK:n NOME-treenissä kuunteluoppilaana. Paljon kyllä saa ajattelun aihetta noista koulutuksista ilman koiraakin. Jotenkin sitä keskittyy paljon paremmin kun ei tarvitse huolehtia omasta koirasta ja samalla kuitenkin näkee läheltä erilaisia suorituksia ja kuulee vinkit niihin. Toinen ryhmä teki linjaa vedessä ja toinen kakkosmarkkeerauksia siten että toinen veteen ja toinen maalle. Kaaveitakin oli käytössä kaksin kappalein. Osa koirista ei reagoinut mitenkään, osa kävin haistamassa, osa yritti tuoda ja yhdelle kultsu-urokselle ne olivat niin kova paikka että maaltakin hakiessa piti käydä tsekkaamassa että ovat vielä paikallaan ja vähän haukkumassa  

Juhannuksena oltiin mökillä. Syötiin, saunottiin ja levättiin, ihanaa. Aapelille tehtiin varoiksi kaikki taippari-tehtävät vaikkei vielä kokeeseen mahtumisesta tietoa ollutkaan. Kaikki sujui tosi hyvin. Siinäkin treenissä huomasin että jos Aapeli noutaa haussa ensimmäisen riistan siten että ehdin pillittää sen luokse ennen kuin ehtii miettiä pahojaan, loput riistat tulevat suoraviivaisesti eikä lintu suussa metsästämistä tapahdu. Tämän olen nyt huomannut kaksi kertaa. Saas nähdä tulevissa treeneissä olenko vain kuvitellut tai ovatko nämä kaksi kertaa olleet sattumia. Aapeli harjoitteli vedestä veteen kiipeämistä kun lähdin papalle soutajaksi hänen heitellessään virvelillä. Napilla tuli kova hätä mammasta ja reppana lähti uimaan veneelle vaikka olimme aika kaukana. No ei siinä muuta kuin koira pienellä jeesillä veneeseen ja takaisin rantaan  Yllättäen ei tullut kalaa mutta koira saatiin  Käytiin sitten muutoinkin soutelemassa poikien kanssa. Konsta istuu tai seisoo nätisti paikallaan mutta Aapelin pitää tähystää veneen reunalla seisten ja venettä keikuttaen... Innostuttiin myös yllyttämään koiria hyppäämään laiturilta veteen! No eihän sitä nyt suoraan laiturilta kukaan hyppää vaan nämäpä asettavat ensin etutassut ylimmälle uimatikkaiden portaalle ja siitä sitten ponkaisevat

     

   

Pojatkin söivät juhannuksena hyvin.

 

Konstakin uskalsi "tutustua" lokkiin                                                             Apsun poseeraus.

Viime viikolla olin Lohjalla WT-koulutuksessa jossa kouluttajina oli Pekka Uusimäki, Ari-Pekka Fontell ja Minja Vitikka. Mulla oli kyllä Aapeli mukana mutta vain katselemassa. Se olikin pitkä ilta, aloitettiin klo 17 ja vasta kymmenen jälkeen oltiin kotona. Seurattiin Minja alo-ryhmää ja onneksi oli kynä ja paperia mukana, aika paljon kaikkea miettimisen aihetta taas ja hyviä neuvoja ja vinkkejä  

Lenkkeiltykin ollaan. Edelleen ollaan yritetty noita aikaisia aamuja hyödyntää kun on niin tautisen kuumaa... Arkisin käydään ihan siinä lähimetsissä samoilemassa ja viikonloppuisin ollaan otettu auto alle ja käyty mm. Vaakkoissa. Uimassakin on sitten käyty melkein joka ilta. Konstalle ostettiin nyt testiksi pelastusliivit jossa sitä uitetaan. Sen uima-asento on ollut aina aika pysty ja tänä kesänä on tuntunut ettei se kovin mieluusti ole mennyt uimaan. Ajateltiin josko nuo liivit auttaisivat sitä uimaan oikeassa asennossa ja kappas, uiminen alkoi heti maistua sille paremmin! Vähän ehkä porukka rannalla häntä katsoo ihmetellen

Apsun uimahyppy näyte Vaakkoin kallioilta.

Konsta ja hienot liivit.

Meinaan nyt ihan tosissaan alkaa sitä linjaa Aapelin kanssa tekemään mutta hitsiläinen kun ei oikein siinä meidän lähimaastoissa ole paikkaa jossa olisi mahdollisuus tulevaisuudessa sitten lisätä haastetta. Meinasin nimittäin tehdä sitä nyt jatkuvasti samassa paikassa ja haluan että tuo paikka on sellainen jossa pystyy lähettämään sitten jatkossa eri suunnista ja pidemmältä matkalta. Täytyy tänään käydä vähän ajelemassa ja tutkimassa, yksi pelto mulla on mielessä mutta saas nähdä missä kuosissa se on... Josko sitten ensi kesän alussa päästäisiin starttaamaan alo-luokassa  Ajattelin myös opettaa suunnat ihan omassa pihapiirissä. Ei siis mitään varsinaista ohjausta mutta sen verran että Aapeli oppii mitä tarkoittaa oikea ja mitä vasen. Luultavasti myös Konsta joutuu hommaan mukaan mielen virkistykseksi