No nyt on sitten pääsiäinenkin lusittu ja pitäisi palailla takaisin arkeen. Blaah.

Maanantaina Aapelin kasvattaja Nina kävi vetämässä meille treenit toivottavasti tulevia taippareita silmällä pitäen. Kivaa oli, iso kiitos Ninalle!! Mukana olivat velipojat Remu ja Pepe, äiti Muru ja velipuoli Eddie. Kuvia räpsin sormi puuduksissa mutta niinkuin odotettavissa oli, ehkä sadasta jopa kolme onnistui

Oli tosi kiva että päästiin riistoillakin parit noudot tekemään, toi lisää luottamusta hommaan kun näin ettei se Aapelin riistankäsittely niin kovakouraista ollut mitä olin pelko takamuksessa ajatellut  

Käteen jäi nyt se, että aletaan treenaamaan noita palautuksia täysillä ihan alusta asti. Vaikka Aapeli suht hyvin tuokin lähelle niin että ennättää kopata niin onhan se nyt niin että itselläkin stressi siitä palautuksesta vähenee jos tietää että kaveri sen osaa toimittaa käteen asti. Ja tämä treenihän aloitettiin jo heti sitten tiistaina! Nameja hirmu kasa, vielä isompi kasa kärsivällisyyttä ja aikamoinen pätkä aikaa myöskin. Ensin tahkottiin varmaan 45 minuuttia että sain Aapelin edes koskemaan damiin samalla kun itselläni oli nami kädessä. No, kun hoksattiin se koskeminen, sitä jankattiin vielä 5 minuuttia jotta tyypille jäi ehkä muistiin mitä se mamma oikein haluaa ja odottaa

Tänään sitten jatkettiin siitä damiin koskemisesta. Koskapa se sujui, ajattelin että nyt yritetään saada se dami nousemaan sieltä lattialta. En tiedä kauanko meni aikaa, KAUAN, enkä tiedä millä jekulla loppujen lopuksi sain sen damin kerran sieltä lattialta maaniteltua syliin mutta tulihan se sieltä *tuulettaa*  Elikkäs sitten tehtiin vain sitä nostamista kun kerran vauhtiin päästiin. Nyt se dami nousee milloin mistäkin kohdasta roikottaen mutta päätin että huomisesta lähtien palkkaan vain oikealla otteella tehdystä nostosta. Tässä vaiheessa se dami nousee aikalailla roiskaisemalla eli Aapeli lähinnä heittää sen mulle. No, me päästiin näin pitkälle näin lyhyessä ajassa joten eiköhän me vielä kikkailla sekin että se pysyy siellä suussa rauhallisesti niin kauan että mamma päättää milloin sen ottaa vastaan

Käytiin poikien kanssa mettälenkillä tänään ja vot, Aapeli pääsi yllättämään täysin! Kaveri paineli suin päin päistikkaa isoon ojaan munia huljuttelemaan! Eipä tehnyt moista vielä viime kesänä tai syksynä. Nyt odotellaan kuin kuuta nousevaa sitä että vedet aukeavat jotta nähdään ovatko merkit osoittaneet oikeaan ja Aapelista kasvanut talven aikana nimensä veroinen vesipeto

Kovasti olivat peurat tehneet uria mettään ja niitähän nuo molemmat jäljestivät ihan intopiukeina. Vielä kun välillä matkan varrelta löytyi papanoita niin mikäs sen siistimpää poikien mielestä!

Äiti Muru ja Aapeli

Remu ja Aapeli Murua palvomassa

On se äiskä vaan niin ihana, Aapeli, Pepe ja Remu perskärpäsinä :)

Vesipedon veljeksillä vähän vauhti päällä :)