Niin se sitten meni labbisleirikin jo! Oli tosi mukavata vaikkakin rankkaa sekä mulle että Aapelille... Treenimaisemat olivat tosi huikeat, eipä löydy täältä meidän kulmilta moisia!

Hypättiin Kaisan ja Sannin kyytiin torstaina iltapäivästä. Vähän jännitti miten sujuu pitkä matka kun otin Aapelin takapenkille jotta Sanni-tyttönen sai matkustaa rauhassa takakontissa  Hyvinhän se sujui vaikka vähän viileämpi keli olisi ollut ihan jees... Perillä sitten etsittiin omat mökit ja asettauduttiin paikoillemme. Oltiin Aapelin kanssa ekat omassa mökissä ja saatiin valita nukkumapaikka ekana  Ennakkotietojen mukaan meitä piti olla viisi koirakkoa samassa mökissä mutta luojan kiitos meitä olikin loppupeleissä vain kolme. Vähän meinasi Aapeli-pojan pasmat mennä sekaisin kun nuo kaksi muuta koiraa olivat  tyttöjä. Siinäkin mielessä ihan huippua että oltiin kolmistaan, sain sitten Aapelin teljettyä "omaan huoneeseen" kun oltiin syömässä tms. Aapeli oli hyvin innokas tekemään vähän lähempääkin tuttavuutta Iitan kanssa. Ronja-tyttönen näytti Aapelille aika äkkiä oman paikkansa ja selkeästi sai Aapelin kunnioituksen pienellä sievällä irvistelyllä  

Meidän mökin värisuora  Vasemmalta Ronja, Iita ja Aapeli.

Treenit aloitettiin perjantaina heti aamusta ja niistä on lisää tuolla Aapelin treeneissä. Meidän treeniryhmässä oli loppujen lopuksi viisi koirakkoa mikä oli mukavan vähän. Kaikenkaikkiaan tehtiin viikonlopun aikana markkeerauksia, hakua, vesityötä, hallintaharjoituksia ja ohjaamisen alkeita. Vinkkejä tuli kiitettävästi, vielä kun muistaisi niitä omia treenejä suunnitellessa... Vinkkien lisäksi matkaan jäi myös uusia ongelmia joista yritettään nyt sitten päästä eroon. Niinpä hylkäsin ajatuksen niistä Mäntsälän taippareista  Turhahan sinne on lähteä kokeilemaan onneaan.

Aapelin kasvattaja Nina oli myös paikalla omien koiriensa Murun ja Eddien kanssa. Heidän matkassaan olivat myös Nanne, Maija, Woody ja Piko. Oli huippukiva nähdä ja päästä turisemaan niin koirista ja treeneistä kuin vähän muustakin! Ninan porukalta saatiin myös hyviä vinkkejä varsinaisissa treeneissä ilmenneisiin pulmiin 

Aapeli ja Muru-äiskä.

Se oli vähän harmillista että veden ääreen oli mökeiltä matkaa sen verran että autolla piti mennä. Niinpä ei käyty sitten kuin kerran Kaisan kanssa uittamassa Aapelia ja Sannia treenin ulkopuolella. Tuolla reissulla huomasin hassun jutun... Tarkoituksena oli tosissaan heittää koirille vähän keppiä veteen. MUTTA... Aikasemmin tehdyssä vesityössä Aapeli meni lähes epäröimättä veteen ja nyt, samassa paikassa, jäi vain rannalle roikkumaan. Oli ihan hämilläni että mistä on kyse kun rantakin oli jo tuttu  Mulla oli damikin mukana ja ajattelin että otetaan sitten ihan kunnon markkeeraus kun Sanni on varma uimari niin saadaan dami sieltä vedestä ilman omaa uintireissua jos Aapeli ei mene. Otettiin ihan samanlainen tehtävä kuin mitä vesityössä oli ollut ja tadaa, Aapeli molskautti veteen ja haki damin käteen asti. Hmm, keppi ei siis Aapelille ole hakemisen arvoinen juttu. Sinänsä ihan hyvä juttu mutta täytyisi löytää kyllä joku "lelu" jota voisi vain heitellä ilman varsinaista treeniä... Pallolla voisi olla mahdollisuuksia  

Tuossa vesityössä tuli ilmi myös se, että mitä ilmeisemmin Aapeli paineistuu kun mä kökin ihan rantaviivassa sen vieressä ja yllytän uimaan... Nimittäin kun vesinoutoon lähetettiin pellolta siten että koiralla oli edettävänä muutama metri peltoa ja sitten pieni rinne alas vesirajaan, Aapeli nouti hienosti ilman epäröintiä niin damin kuin lokinkin. Niinpä mä olen nyt pyrkinyt lähettämään vähän kauempaa jotta se saa itse ratkaista sen veteen menon ja hyvin on sujunut.

Iltauinti auringon laskussa.

Leiristä jäi kyllä hyvä maku suuhun ja mahdollisuuksien mukaan meinataan mennä myös ensi vuonna. Se oli vähän harmi että riistan saannissa oli ollut ongelmia eikä sitä ollut paljoa tarjolla mutta päästiin me kuitenkin hakuruutu tekemään variksilla ja pari vesinoutoa lokilla. Lisäksi olisin kaivannut vesityöhön venettä. Kuulemma jossain rannassa venettä oli päästykin käyttämään mutta jostain syystä me ei  No, täytyy ottaa veneestä heittoja kunhan tässä päästään mökille jossain vaiheessa. Lisäksi olisi ollut mukavaa jos olisi päästy kanijälki tekemään mutta pupuja ei ollut tarjolla ollenkaan. Se nyt ei sinänsä haittaa kun ollaan pupua kuitenkin nähty...

   

Tarkkana treeneissä.                                                                                               Variksen kantoharjoituksia ilta-auringossa.

Sunnuntaina oli sitten WT-kokeen vuoro ennen kotiin lähtöä. Olipas kertakaikkisen mielenkiintoista päästä pitkästä aikaa katsomaan WT:tä. Koe oli vielä niin kivasti järjestetty että samalla rastilla pääsi näkemään kaiken tasoisia koiria NUO-luokasta VOI-luokkaan asti. Loppuun asti ei kuitenkaan jääty katsomaan vaan kahden rastin jälkeen käännettiin nokka kohti etelää. Miten kertakaikkisen ihanaa oli päästä kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Aapelikin oli koko kotimatkan ja vielä maanantainkin ihan raato  Ja kotona Konsta oli tietysti täynnä energiaa vaikka sekin oli lenkkeillyt ja käynyt uimassa mutta onneksi sekin alkuinnon jälkeen rauhoittui jotta ei tarvinnut erottaa poikia levon saamiseksi

Suht rennon näköinen matkustustyyli kotimatkalla.